|
|
PALOSIRKAT – 30 VUOTTA LUONTOKERHOTOIMINTAA PALOKAN KOULUSSA
Markku Tossavainen
Palokan yläkoulun luontokerho Palosirkat (alkuperäinen nimi Otus) aloitti toimintansa syksyllä 1981. Kerhon ensimmäisenä ohjaajana toimi biologian lehtori Pauli Aaltokallio. Kerhoon tuli oppilaita lähinnä yläasteelta. Kerhon kokouksia pidettiin viikottain ja niistä tehtiin pöytäkirjat sen ajan tavan mukaisesti. Kerholle valittiin puheenjohtaja ja sihteeri sekä muitakin toimihenkilöitä. Toiminnan muodot olivat siten ”virallisemmat” kuin nykyisin. Muutaman vuoden jälkeen kerhoa alkoi vetämään biologian opettaja Terttu Tossavainen ja vuodesta 1998 alkaen mukaan tuli myös bg-opettaja Markku Tossavainen.
Alkuaikoina kunnalta saatiin pientä avustusta retkiin ja muuhunkin kerhon toimintaan. Kerhoretket olivat kerhon suosituimmat toimintamuodot. Niitä tehtiin syksyisin ja yleensä myös keväisin. Kerholla oli lemmikkieläimiä, mm. akvaario kaloineen ja gerbiilijeä. Kokouksissa opeteltiin tunnistamaan kasvi- ja eläinlajeja katselemalla elokuvia ja dioja. Kerho osallistui myös valtakunnalliseen Happamat pisarat-tutkimukseen. Yhteistoimintaa alueen muiden luontokerhojen kanssa tehtiin mm. vierailujen ja retkien muodossa. Jyväskylän seudulla toimi 1980-luvulla useita ala-asteen kerhoja mm. Jokivarren koulun Mehtähiipparit sekä muutama yläasteen kerho, mm. Viitaniemen Viitasirkat ja Säynätsalon luontokerho.
Kuntien kerhotoiminta alkoi hiipumaan 1990-luvun alussa. Kunnat aloittivat säästökuurinsa ja monen kerhon toiminta loppui siihen. Myös kerhonvetäjien innostus lopahti, sillä kerhotoiminta oli opettajalle ylimääräistä työtä, josta maksettu palkka ei vastannut tehtyä työmäärää. Oppilaiden saaminen mukaan kerhotyöhön ei myöskään ole aina ollut ongelmatonta. Monesti juuri sellaiset oppilaat, jotka olivat kiinnostuneet luontokerhossa toimimisesta olivat muutoinkin hyvin aktiivisia, heillä oli paljon harrastuksia ja näin ollen eivät ehtineet olla kaikessa mukana. Myös Palosirkkojen kerhotoiminta väheni 1990-luvun alkuvuosina hetkeksi, mutta 1990-luvun lopulla kerhotoiminta virisi ”uuteen kukoistukseensa”. Vanhoja, hyviksi koettuja toimintoja jatkettiin ja mukaan tuli myös uusia toimintamuotoja, jotka houkuttelivat yläkouluikäisiä mukaan luonnonharrastustoimintaan.
Retkiperinnettä jatkettiin, ja tavoitteena oli lukuvuoden aikana tehdä vähintään kaksi yön yli suuntautuvaa retkeä . Näistä toinen tehtiin johonkin lähikohteeseen, mm. Jyväskylän maalaiskunnan omistamaan ja ylläpitämään Leppälahden leirikeskukseen. Toinen retkistä suuntautui usein hieman kauemmas kotiseudulta. Kaukoretkiä tehtiin mm. Kalajoelle, Kuusamoon, Helsinkiin ja Espoon Nuuksioon. Pari kertaa käytiin jopa Virossa ystävyyskoulujen vieraana. Uusina toimintamuotoina 1990-luvun lopulla otettiin mm. valtakunnallinen talvilintulaskenta, josta tulokset on raportoitu Helsingin yliopiston eläinmuseolle. Näin on päästy antamaan oma panoksemme Suomen linnustotutkimukselle. Laskentaa varten suunniteltiin oma laskentareitti, josta sitten talven aikana kolmesti kirjatataan kaikki havaitut talvilinnut. Reitti kulkee Palokkajärven ympäri ja on pituudeltaan n. 11 km.
Edellisen lisäksi kerho on pitänyt perinteisiä linnunpönttötalkoita koulun teknisen työn luokassa. Mukana talkoissa on ollut myös kerholaisten vanhempia. Talkoissa on syntynyt kymmeniä eri kokoisia linnunpönttöjä, lintulautoja ja joskus myös hauskoja kolkutintikkoja. Osan kerholaiset ovat vieneet kotipihansa puihin, mutta pönttöjä on myös myyty ulkopuolisille, ja saadut tulot on käytetty kerhon toimintaan mm. retkien kustannusten peittämiseen. Kerholle tärkeä tulonlähde on ollut Suomen luonnonsuojeluliiton luontokalenterimyynti. Kerhomme on osallistunut myös pienten ympäristötutkimusten tekoon. Kolmesti (1998, 2004 ja 2011) olemme tehneet kartoitusta Palokan alueen liito-oravista. Kartoitus on perustunut haastattelututkimukseen. Näiden vuosien aikana olemme saaneet jo aika hyvän selvityksen alueemme liito-oravista ja niiden määristä. Tämän vuoden laskennan tuloksista on artikkeli tässä lehdessä.
Kerhossa on yritetty pitää yllä myös yhteiskunnallista aktiivisuutta. Kerholaiset ovat kirjoittaneet useita lehtijuttuja ja kannanottoja mm. kaavoitukseen liittyen. Kauniin ja suositun retkikohteemme Hyyppäänvuoren puolesta kirjoitettiin 1990-luvun lopulla. Myös Leppälahden leirikeskuksen kohtalo säästöpäätösten myötä on herättänyt useitakin kannanottoja. Kerholaisia on ollut ja on edelleenkin mukana koulumme Vihreä Lippu-toiminnassa. Kerho on järjestänyt myös pari yleisötilaisuutta, jossa asiantuntijat (Jussi Ristonmaa Wild Lynx ry ja luontokuvaaja Hannu Eskonen) ovat sanoin ja kuvin kertoneet jostain luontoon liittyvästä ajankohtaisesta asiasta.
Kerholaiset ovat osallistuneet vuosien ajan WWF:n Naturewatch tutkimuksiin. Vuonna 2003 kerhomme palkittiinkin valtakunnallisella Naturewatch-stipendillä. Kerhon kokouksissa ovat käyneet joinakin vuosina Luonto-Liiton Keski-Suomen piirin edustajat kertomassa LL:n toiminnasta. Kymmenet kerholaiset ovat vuosien saatossa suorittaneet LL:n luonnonharrastumerkin. Pronssimerkkiin ovat yltäneet Janne Tuominen ja Annika Manninen.
Kerhomme pitkän toiminnan salaisuus pohjautuu moneenkin asiaan. Kerhotoiminta on jo koulussamme muodostunut perinteeksi. Pari-kolmekymmentä vuotta sitten koulussamme toimi hyvin monenlaisia kerhoja, mutta tänä päivänä toimintaansa jatkavat vain tukioppilas-, liikunta- ja luontokerhot. Luontokerhoa vastaavaa toimintaa ei ole tarjolla koulun ulkopuolella. Monet yhdistykset kuten paikallinen luonnonsuojeluyhdistys tarjoavat kyllä mahdollisuuksia retkiin ja luonnontuntemuksen kasvattamiseen, mutta varsinaista nuorille tarkoitettua toimintaa ei ole.
Vaikka luontokerhotoiminta on virallisesti koulun toimintaa, ovat kerhoresurssit pienentyneet vuosien saatossa. Valtaosa kouluista ei tarjoa yhtään tuntia kerhojen vetämiseen. Myös koulun ulkopuolelle suuntautuvien yön yli tapahtuvien retkien järjestäminen on Jyväskylässä vaikeutunut kerhonvetäjien palkkausjärjestelyjen ja vähäisten resurssien vuoksi. Suuri apu kuljetusten osalta ovat kerholaisten vanhemmat. Ilman heidän apuaan eivät retkikuljetukset lähikohteisiin onnistuisi. Joskus olemme saaneet toimintaamme kohdeavustusta mm. Jyväskylän seudun luonnonsuojeluyhdistykseltä ja Luonto-Liitolta.
Koulussamme luontokerhon vetämiseen osallistuu kaksi opettajaa, mikä on erityisen tärkeää retkiä ajatellen. 15-25 vilkkaan, toimintaa pursuavan kerholaisen kanssa ei ole aina kovin helppoa selviytyä retken arkirutiineista ruokailuineen ja metsäretkineen. Tietyt perinteet ja niiden ylläpito vuodesta toiseen tuovat kerhotoimintaan tiettyä ”jämäkkyyttä”. Uudet kerholaiset jo odottavat näitä perinteitä kuultuaan toiminnasta vanhoilta kerholaisilta. Jokasyksyinen kerhotyön aloittaminen vaatii aktiivista kerhon mainostamista uusille, yläkoulun aloittaville 7.-luokkalaisille. Mukana ”rekrytoinnissa” ovat myös vanhat kerholaiset, mikä on osoittaunut erittäin tärkeäksi asiaksi. Kun oppilas kertoo asiasta oppilaalle, on se aivan eri juttu kuin opettajat sen kertoisivat.
Luontokerhotoiminnassa, kuten kaikessa muussakin vastaavassa, tulisi toiminnan tarjota osallistumismahdollisuuksia hyvin monenlaisille oppilaille. Se on yksi kerhotoiminnan vaikeus, mutta jollain tapaa olemme siinä mielestämme onnistuneet. Kerhossamme on todella aidosti luonnosta kiinnostuneita nuoria, mutta myös heitä, jotka tulevat toimintaan mukaan mm. siksi, koska ” siellä on kavereita, voi osallistua jännittäville retkille, saa olla poissa kotoa jne”. Nämä vilpittömästi luonnosta ja
luonnonsuojelusta kiinnostuneet nuoret ovat kerhotoiminnan vahva selkäranka. Ja jos he sattuvat olemaan myös sellaisia, jotka uskaltavat tehdä ja toimia aidosti harrastuksensa mukaisesti ja omaavat vahvan itsetunnon, niin heidän ajatuksensa heijastuvat myös muihin kerholaisiin positiivisella tavalla.
Joskus syys- ja kevätretkiimme ovat entiset kerholaisemme ottaneet osaa. Lieneekö kerhotoiminnan vaikutusta vai ei, mutta moni entinen luontokerholainen on saattanut lähtenyt opiskelemaan esim. biologiaa tai metsätieteitä, toimii opettajana tai on muuten yhteiskunnallisesti aktiivinen. Mutta mukavinta näin kerhonohjaajan kannalta on se, kun tapaa vanhoja kerholaisia, niin he palaavat haikein mielin luontokerhossa vietettyihin hetkiin, erityisesti yöretkiin. Ne ovat ikuisesti syöpyneet heidän mieliinsä mukavina ja jännittävinä tapahtumina! Toinen mieltä lämmittävä asia on se, että kerhoomme on tullut muutamia sellaisia oppilaita, joiden äiti tai isä on ollut omana kouluaikanaan kerhossamme!
|
|
|
