|
|
|
Alla oleva teksti aloitti Cygnaeus-lukiossa koulukiusaamiseen liittyvän teemaviikon. Vaikka ilmiöt ovat itsessään vain hienoisesti havaittavia, ne kuitenkin ovat niitä kokeineiden opiskelijoiden näkökulmasta tosia, ankaria ja elämää haittaavia. Siksi asiasta pitää puhua ja siihen pitää puuttua. Turvallinen koulutarkoittaa myös kiusaamatonta koulua. Jokaisella meistä on oikeus tulla ja lähteä työpaikaltaan hyvillä mielin.
Tällä viikolla on minun lisäkseni äänessä kiusattu, kiusaaja ja itse pidän vielä 1 ja 2 vuositason opiskelijopille yhteiset auditoriotilaisuudet. Kaikki me tiedämme, ettei maailmaa muuteta teemaviikolla, mutta kyse onkin pidemmästä aikajanasta. Halusta, että Cygnaeus-lukio on edelleen se hyvä ja huolehtiva koulu, jollaisia olemme aina halunneet olla.
Aamunavaus 18.1.2010
Hyvää maanantaita kaikille Cygnaeus-lukion opiskelijoille ja opettajille – tässä puhuu rehtori.
Koulun käynnin pitää olla iloinen asia ja jokaisella meistä tulee olla oikeus lähteä töihin hyvillä mielillä ja palata sieltä kotiin – ehkä päivän töistä rasittuneena, mutta tyytyväisenä yhdessä tehtyjen asioiden eteenpäin menemisestä. Sellainen on hyvä koulu ja sellaisen koulun haluan Cygnaeus-lukion olevan.
Menneen syksyn ja alkaneen kevätlukukauden aikana olen kuitenkin toistuvasti kuullut keskustelua kiusaamisesta. Vaikka viestit ovat olleet yksittäisiä, niin mielestäni kiusaamisen kokemisessa ei ole olemassa ylireagointia. Ja siksi siihen on rehtorina tartuttava, kuten siihen on tartuttava opettajana ja opiskelijana. Ja jos sitten ylireagoin, niin kannan sen taakan ihan helposti. Maailmanhistoria kun on täynnä tarinoita siitä, kuinka ei puututtu ajoissa asioihin. Siihen seuraan ja nimigalleriaan ei kannata kenenkään pyrkiä.
Cygnaeus-lukio on ollut minulle mieluisa työpaikka. Olen tullut kouluuni hyvillä mielin kohta kaksitoista vuotta. Muutamia poikkeuksiakin toki on, mutta koskaan ne huonot päivät eivät ole johtuneet siitä, että kollegat tai te opiskelijat olisitte asettaneet minut ajatusteni tai tekojeni tai vaatetukseni takia sivurateille, syrjään, jonnekin kuiskausten ja katseiden taakse tavoittamattomiin.
Minulle hyvinvoiva ja turvallinen koulu on ollut tärkeä asia. Koulu, jossa jokaisella on oikeus olla juuri sellainen nuori tai opettaja kuin haluaa. Jossa jokaisella on oikeus kantaa omia ajatuksia, omia aatteita ja omia vaatteita merkkinä ihmisenä olemisesta. Mielestäni se on tärkeimpiä asioita, jota voimme teille opettaa ja tosiltamme saada lahjaksi matkallamme. Toisen huo-mioimista ja kunnioittamista – sellaista ihmisenä elämisen perustaitoa.
Kiusaamisella on monet kasvot. Kuluvan viikon aikana kuulemme opiskelijoidemme kirjoittamia tarinoita niin kiusatun kuin kiu-saajan näkökulmasta. Ja vaikka onneksemme voimme sanoa, ettemme Cygnaeus-lukiossa ole törmänneet kiusaamisen raakoihin fyysisiin muotoihin, niin jokainen voinee mielessään pohtia, miltä tuntuu olla aina ulos jätettynä, läpivalaistuna ja vaatteet skannattuna tai huokausten ja silmänpyörittelyn kohde. Tuskin kukaan meistä sitä roolia haluaa itselleen – tosin mietin myös sitä, että kuka haluaa tuota toista roolia itselleen. Molempia kun on elämässä eteenpäin vaikea kantaa.
Vaikka olemme kouluna vuosia saaneet erilaisissa mittauksissa tulokseksi lähes nollatoleranssin kiusaamisasiassa, emme ole kuitenkaan koskaan ajatelleet, että olisimme jokin erillinen saareke tässä asiassa. Kuitenkin haluan, että olemme jatkossakin se koulu, joka tunnetaan Jyväskylässä ja laajemminkin hyvästä hengestään, välittämisestä, kaikkien mukaan ottamisesta ja siitä, että jokaisella, joka haluaa, on koulussa oikeita ystäviä.
|
|
Asikaspalauteen johdosta julkaisen viime keväänä pidetyn pienen kulttuuriviikon runomatinean tuotokset. Muistan ne luvanneenikin tälle palastalle, mutta liekö kritiikin pelko johtanut jaulkaisemisen lykkäämiseen. Idea oli, että kirjoitan opiskelijoille ja opettajillekin runon heidän antamistaan aiheista siltä istumalta. Hieman toista tuntia kestäneen session aikana taisin kirjoittaa arviolta toistakymmentä runoa, joten jokaiseen runoon käytettiin aikaa n 5 minuuttia. Ajankäytön lisääminen olisi tehnyt näistä taidetta. Nyt tuoreus säilyi ja tyyli heilahteli mukavasti sinne tänne. Toivon, että teillä on hauskaa lukiessanne näitä tekstejä. meillä oli ainakin hauskaa, kun loimme yhdessä nämä runot. Aika harvoin kirjoittava henkilö, edes rehtori, saa niin varauksettoman huomion kuin sain näitä tehdessäni.
Henriikka, havainnointi, vapaa, minä, hauska
Silmälasiliike Saukkosen mainoksessa
sokea myyrä sovittaa
armanin aurinkolaseja
Autoliike Aaltosen pihalla
bossin pukuun pukeutunut jobbari
potkii sisusaabin renkaita
Alakuloinen autokoululainen
istuu kaverin käsi olalla
ja on varma,
että on nähnyt enemmän kuin
mattimyyrä tai jussijobbari
- huomenna on hyvä päivä
taas
Anne, vapaa, minä, hauska, unohdus
Erään kaapin alla unohtunut nalle
mietteissänsä huokaa – tuokohan
emäntä ruokaa? kysyy se sukalta, joka
närkästyneen aivastaa ääneen
ja
teeskentelee kuuroa
Missähän se luuraa
ihmettelee käsilaukku
olinhan hänen ainoa oikea
se jossa hän kuljettaa
elämäänsä
eteenpäin
Vihdoinkin valoa, ryhdistäytyvät
nalle, sukka ja vanha laukku
Siinähän se emäntä on
aina yhtä yllättyneenä
löytäessään kadotetut
sielut
Sami, lyhyt, luonto, riimi, hauska, ympäristö
” kysyin kylän ämmiltä”
onko maailmassa –
jo liian lämmintä
” ei oo puita”
kohta ei edes vanhan koiran luita
Topi, vapaa, kantaa ottava, yhteiskunnallinen
Jossakin
meksikolaisen hiekanpolttaman kylän laitamilla istuu
Juanita, ja mietti miks;
sairautta torjutaan rynnäkkökivääreillä ja tyhjillä sanoilla
Hän
on tottunut molempiin ja tietää etteivät ne käy
lääkkeeksi sairauteen
ei siihenkään, jota hänen lapsensa sairastaa tulisin poskin
Kylän laidalla luinen koira ulvoo jo yötä
ja Juanita istuu
ja odottaa
uutta päivää - kuumeisesti
Leena, riimi, kantaa ottava, yhteiskunnallinen, hammas ja kivi
Soppajono ja saippuaa,
sitä sielu kaipaa
ja ehkä jotakin kovempaa
Jotakin johon tarttua,
että voi karttua
varttua
Kalliota Pietarin lujaa
kipuaa
paimen ja lammas
minne ei ajan hammas
yllä jauhamaan,
tyhjää pauhaamaan,
mutta ensi täytyy ruokkia suu,
vasta sitten tulee
kaikki muu
Karoliina, riimi, yhteiskunta, hauska, lama
Faija sai potkut,
kysyin
mitäs notkut?,
soppajonossa, luukulla sossun
No sieltä mä löysin
tämän possun,
Raahasin mukana
työvoimabaariin
iskimme kärsämme
rekrytointilaariin
Kaivoimme pinoja
hommia huonoja
Kirpun kaitsija
piipun nuohooja
päätimme alkaa
konsultin hommiin
siinä ei haitta,
vaikka nukkuu pommiin
Laura, riimi, tyttömäinen, hauska, rusetti
Tennarit, punainen hame ja purkkaa
peilistä siniset silmät kurkkaa
supistelee suuta, kurtistaa kulmaa
liianko avoin? kas siinäpä pulmaa
Kevyesti lilaa ja sipaisu pinkkiä
kohta jo ootetaan aamulinkkiä
rusetin pyöräytän tukkaan merkiksi
häntä mä kutsun unelmien Erkiksi
Erkki, hauska??? matematiikka, riimi
Minä – ja Pascalin Blaise
ei tää homma paljon haise
istuttiin Versailesin hovissa
numerot vilistivät povissa
Mietittiin laskukoneen kaavaa
ja katseltiin puistoa aavaa
tuota jos leikkaisi salaa
se olis kuule geometriaa
Minä – ja Pasaclin Blaise,
niin tai kukahan oli se
joka halusi noudattaa kaavaa
se ei ole muodissa
tällä haavaa
siis siks siinä istuimme
vain minä – ja
Pascalin Blaise
jos muistan oikein,
niin oli kai se
Alex, Lisa ja Nasim hauska, riimi, luonto, syksy
Rätkii räntää
se lyhyen läntää
tahtoo hieman vaivata
On näet vaikeaa
ja hieman haikeaa
sohjossa tie raivata
Lehdet lentää
ne tuskin entää
maahan laskeutua
Kun naapurin ukko
se hulluin kukko
haluaa ne jo haudata
Hetastiina, vapaa, minä, hauska, autolla törmäily
Olen tiellä taas, sanoi äiti
olet tiellä taas, sanoi veli
olen matkalla,
ja tuossa taas naapurit rakentavat
elämänsä kummallista kuuropiiloa
ihan kummaa, kummallista,
miten elämä
on kiinni
vaivaisesta
punaisesta postilaatikosta
Ole tiellä,
sanoo elämäni
hymyilevät huulet
Maarit, vappu, ihana toukokuu ,siitepölyallergia, kantaa ottava, riimi
Maailman kaikki antihistamiinit
ja valeasuiset james deanit
niistäkää punaiseen liinaan
ja hukkukaa viron viinaan
Pölypilvestä nousee tukkoinen aate
nuhanenien voimaton reklaamivaate
” antakaa meille munkki ja simaa
ei sietää voi enää tätä limaa”
Niilo riimi, itse, hauska, ilman paitaa, renkaiden vaihto
Illalla maattiin me Volkkarin alla
viisi ukkoa ilman paitaa
oli Niilolta kadonnut kaasutalla
siksi tanner kovasti raikaa
Oli renkaita kolme ja vanha tunkki
hei relaa Niilo – ota munkki
Ei tää tästä mihinkään katoo
pohjankin läpi pukkaa matoo
Siinä istuttiin iltaa hyvässä seurassa
ajovalot sammuivat etukeulassa
akku loppui – sanoi apee Niilo
tälle romulle täytyy löytää piilo
Jussi, vapaa, minä, hauska, rakastuminen
Yksi nuori mies istui tänään Kuokkalan ostarilla
ja katseli kuinka ravintola Hilpeän Hirven
ovesta astui ulos maailman kaunein pizzalähettityttö
Hei!
Tuo minulle elämäni
Frutti di Mare
ja Amore
Kaikilla täytteillä ja nopeasti
Mikko, riimi, jalkapallo, hauska
Rannalla potkittiin palloa
laitapakki yritti talloa
Iskin iholle, syötin seinää
hei hyökkääjä, etkö sä nää
Nostelin käsiä merkiksi maalin
uusintaa samalla heti vaadin
Tuskin edes ylitti maaliviivan
huuteli mokke - elkein diivan
Laura, vapaa, luonto, hauska, ilmiö
metsässä syys, koivunoksien keltainen blues
varpusparvi varistaa lehtiä
sammal sammaltaa
” on taas se aika vuodesta, että leikitään kuollutta”.
huokaa kuiva oksa
Tuokaa tuuli, joka raikastaa talven hengityksen
- aika kiertää vuoden reunaa
nukahtaa, sitten herää
ja jatkaa matkaa
Miitta ja Amanda, riimi, meistä, hauska, kaveruus
Ei kavereita koskaan
liikaa liene
Ei vaikka matka
minne viene
Me popsittiin jäskit
ja lakut
jaettiin salaisuudet
ja kakut
Istuttiin kahvilla
juotiin mokkaa
Mietittiin miksei
Rasmus rokkaa
mutta minne matkamme meidät vie
ei kavereita koskaan liikaa kai lie
Heidi, riimi, Barbie, hauska
Ken on maassa kaunehin
suloisin ja ihanin
Sen miehen tahdon omakseni
ilokseni, kullakseni
Jakamaan mun satulinnat
kuunsillat, pitkät illat
Näin virkkoi kaunis kedonkukka
hieman vanha Barbie-rukka
|
|
Syksy tulee ja pimeät kelit. Töihin autoillessa joutuu keskittymään taas ajamiseen uudella tavalla. Onko liukasta, liikkuuko jo ilman heijastinta tai sinkoutuuko Keltinmäestä pyörällä ilman ajovaloja. Lopullinen seikkailu alkaa oman työpaikan tuntumassa. Kääntyviä autoja, peruutusvaloja ja tummia hahmoja tietä ylittämssä. Neljän vuoden saldo on onnekkasti pientä pellin kolinaa, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut muuhunkin. Joten liikutaan varoen ja taataan kaikille nuorille turvallinen koulutie.
Cygnaeus-lukion oppilaskunta osoitti taas kerran erinomaisuuttaan. Liikenneturvapäivän organisointi oli hieno homma ja kaikki mukan olleet tekivät hyvää työtä nuortemme eteen. Kiitokset JJK:lle, Happeelle, Liikenneturvalle, Hämeen Autolle hienon koulupäivän rakentamisesta. Mutta kuten niin usien, lopulta kaiken takana on aina nainen. Ilman opinto-ohjaajamme Kaisa Helteen aktiivista toimintaa, olisi tämäkin tapahtuma kenties kokonaan jäänyt toteutumatta. Kaisa viestitti minulle Islantiin, että nyt olsi tällainen homma suunniteilla, tais siis oikeastaan toteutuksessa. Mitäpä siihen voi rehtori vastat muuta kuin OK. Näinhän se maailma toimii, kun tunnetaan ja tiedetään toisemme - ja ajatellaan omalla päällä.
Muutoin elämä on lokakuussa kulkenut aika rauhaisaa latua. lokakuuhan on siitä harvinainen kuukausi, että siihen sijottuu melkein kolmen viikon mittainen aika, jolloin emme varsinaisesti tee minkäänlaisia ylioppilastutkintoon liittyviä sormiharjoituksia. Ensi viikolla sitten taas aloitamme, jotne kyllä tuo tutkinto aika kovasti on läsnä lukion arjessa. Itselleni lokakuu on ollut reissuuta maailmalla. Maaluettelo täydentyy lokakuussa Islannilla ja Makedonialla. Maailmalla oppii, ja osaa arvostaa myös omaa tekemistä uusin tavoin.
Kouluviikko päättyi hienonn yhteiseen tilaisuuteen. Maailman nopein nainen - RUbikin kuution kasaamisessa - Aili Asikainen näytti meille kuinka käsi ja ajatus käy. Loistava tilaisuus, jonka kruunasi satapäinen opiskelijajoukko aploodeillaan. Kyllä minulla on hienoja lapsia koulussani. Kaikki.
|
|
Ensimmäinen jakso lukiolaisten elämässä kaartaa taas loppusuoralle. Abeille se tarkoittaa koeviikkoa, ylioppilaskokeita, eväitä ja kipeytyneitä käsiä. Tänä vuonna kirjoitusten alku on ollut poikkeuksellisen särmää toimintaa, kuten on ollut koko 07 tason koulunkäynti. Salissa huokuu rauhallisuus, joka luultavasti syntyy siitä, että ollaan tekemässä oikeaan aikaan oikeita asioita. Itselläni on sellainen 15 vuoden vaisto, että keväällä on paljon juhlistettavaa. Toivottavsti nenä haistaa oikein.
Uudet ykkösetkin tuntuvat löytäneen tilansa ja paikkansa. Aika paljon kuulen, vaikka opiskelijat eivät sitä kenties huomaa, keskustelua numeroista ja arvosanoista. Toki hyvä startti on tärkeä, mutta numeroidenkin takaa löytyy myös muuta oppimista. Siksi numeroihin ei kannata liikaa jäädä kiinni. Suomalainen lukio tarjoaa kyllä mahdollisuuksia itsensä testaamisen myöhemminkin. Yksi pääsky ei tee kesää, eikä yksi 7 pilaa kenenkään elämää. Senkin ovat kaikki rehtorivuodet opettaneet.
Kakkosten elämässä arkinen koulutyö näkyy ehkä kaikista selvimmin. Paukut, jotka tähän vuoteenuhrataan, näkyvät sitten selvästi abivuoden onnistumisissa.
Ensimmäinen jaksomme on ollut todella rauhallinen - ehkä huomaamattomin liikkeelle lähtö koskaan. Yleensä olen kerran syksyssä keskustellut jonkun ryhmän kanssa lukio-opiskelun luonteesta ja tunneilla olemisesta, mutta nyt ei tähänkään tehtävään ole rehtoria tarvittu. Aikaa ovat saaneet monelaiset muuta asiat, joista minulla tämän arkisentyön ohella vie laaja osallistuminen suomalaisen koulun ja koulutuspolitiikan kehittämiseen. Sillä saralla töitä riittää ja oma kouluni antaa sille aivan loistavan työskentelypohjan. Sen opiskelijat ja opettajat toimivat oivallisina keskustelukumppaneina ja ajatuksien herättäjinä. Erityisesti oppilaskuntamme hallitus on kantanut kuluvana syksynä kortensa kekoon hienosti. On aivan omaa syytänne, jos Suomen opillaskuntatyön kehittämissuunnitelma näyttää samalta kuin Synkkarin toiminta.
Syksyä on piristänyt myös hyvät kirjat. Ikätoverini Rovaniemeltä, Jari Tervo, julkaisi muutama viikko sitten teoksensa Koljatti. Sain eilen kirjan luettua ja mietin, että Shakespeare elää edelleen. Kunhan pääsee Lahnasen, pekkarisen, kataisen ja muiden nauramisesta yli, ohi tai sisään, onkin kädessä Shakespearelainen kunigasnäytelmä, jossa kuollaan ja kaadutaan isän ja valtakunnan nimeen.
Eräs kirjan huomio on pyäsyttävä. Miten koulusivistyksellä korkealle mitatusta kansasta on tullut tällainen puskasta ampujien sakki. Eikö meillä ole olemassa sanomisen paikkoja, kun joudumme nimimerkkien takaa purkamaan vihastustamme milloin mihinkin. Siksi minusta on ainakin mukava kirjoittaa tähän palstalleni ihan nimellä, ja vastata myös sillä silloin, kun olen asiasta jotakin mieltä. Tätä tapaa täytyy muistaa vaalia myös teidän lastenne kanssa.
|
|
Valehtelisin, jos väittäisin Jyväskylän lukioratkaisun aiheuttaneen suurta riemua. Itselleni autonominen suomalainen koulun kehittäminen on ollut niin suuri arvo, etten osaa erityisesti innostua massiivisesta hallinnollisesta vyörytyksestä. Luova hallinto on vähän kuten kuiskauskilpailu - jos joku kuulee, mitäs sanotaan, niin silloin ollaan jo puheen puolella ja tulee helposti diskatuksi. Jos hallinnolla on maailmassa ollut kehittämisen suhteen jokin erityinen tehtävä, niin kyse on ollut organisoimisesta ja ihmisten mobilisoimisesta. Se, millaisen sisällön tämä tehokkuus saa toteutettavakseen on taas ihmisten osaamisen ja sitoutumisen tuote, ja jollei tuotetta ole, tulee hallinnosta vain itseänsä toteuttava väline. Sitä Euroopan lähihistoria voi antaa monta surullista esimerkkiä.
Nyt olisi siis aika kääriä hihat ja alkaa töihin. No, loppuupa tämä jouten oleminen ja alkaa kehitys. Keksimme varmaan yhteisen kiertotuntikaavion, jaksotuksen ja joitakin uusia projekteja. Etäopiskelua ja tilojen maksimaalista käyttöastetta tullaan varmasti kokeilemaan. Mielenkiinnolla odotan myös uusia yleissivästyvyyden apostoleja - jo nythän meillä on viisaat kädet vai mitä kätteleviä ajatuksia ne olivatkaan. Se vain, että Suomen osaamisen vahvistaminen. kansainvälinen kilpailu ja nuorten menetsyminen tulevaisuudessa ei ole kiinni edellä mainituista tekijöistä. Jos haluamme jäädä jonkinlaisen omavaraistalouden armoille, niin teesit ovat varmaan aivan oikeita - jos haluamme kulkea kehityksessä oikeasti eteenpäin, niin sekä yleissivistävän että ammatillisen koulutuksen laadun ja sisällön täytyy kehittyä huimasti eteenpäin, sitä ei saa kahlita sellaiseen yhteistyön liekaan, joka pikemminkin ehkäisee kehityksen kuin tukee sitä.
Viime perjantain Opettaja-lehdessä päätoimittaja Hannu Laaksola referoi viimeisintä lukiotutkimusta ja esitti kysymyksen luokattoman lukion sopivuudesta ja toimivuudesta. Näin piiloluokallisen koulun rehtorina en ole oikeastaan koskaan kohdannut tuota luokattomuuskeskustelua ehkä samoin tavoin kuin monet kollegat. Meille tietynlainen sosiaalinen integraatio, opiskelijoista huolehtiminen ja heikompien opiskelijoiden tukeminen on ollut niin vahva eetos, ettei koulun "muoto" ole koskaan tullut edes kyseenalaistuteksi. Itse asiassa Laaksolan esille kuuluttama luokallisuuden ja luokattomuuden välimuoto elää aika hyvin Synkkarissa. Siitä lankeaa myös iso kiitos emeritus rehtori Haapamäelle, joka aikanaan näkin tässä mallissa idean Synkkarin toimintakulttuurille.
Ja konkreettisestihan tuo maillimme elää vaikkapa 1 vuositason kouluriennoissa, jotka esimerkiksi viime viikolla saivat karnevalistisia piirteitä. Oli arabeja, uimareita, nörttejä...ja paljon muita, jotka taas osaltaan hakivat yhtä lukiokoulutuksen keskeistä sisältöä yhdessä kavereidensa kanssa. Sen nimi on sivistys, tai suvaitsevaisuus, tai sosiaalisuus, tai ilo - jotakin sellaista kuitenkin, joka on onneksi jokaisen hallintomallin tavoittamattomissa.
|
|
|
|
|
|