Helinä

Osallistun vielä käynnissä olevan pilotointiin Jyväskyläläisellä yläkoululla. Havainnointi- ja opetuskertoja koululle kertyy kolme, joista takana on nyt ensimmäinen.

Kokemukset pilotin käytöstä ovat olleet pääosin myönteisiä ja oppilaat suhtautuneet sen käyttöönottoon asiallisen vakavasti. Oppilaat ovat kommentoineet melko spontaanisti ja avoimesti ohjelmassaan huomaamia kehityskohteita. Usein ne liittyvät johonkin ohjelmaan, joita he ovat jo vapaa-ajallaan tottuneet käyttämään, kuten Facebookiin.

Enemmän haastetta on riittänyt yläkoululaisille suunnatun opetussisältöjen suunnittelussa. Tehtävistä olisi saatava riittävän motivoivia ja tarkoituksenmukaisia, jotta oppilaat myös pysyisivät tekeillä olevan tehtävän äärellä.

Kehittämistoiveet liittyvät useimmiten ohjelman käytön helpottamiseen. Blogikirjoituksiin ilmestyneistä kommenteista toivottaisiin ilmoitusta sähköpostiin, tutun oppilaan hakemiseen jotain yksilö- tai koulukohtaista hakemistoa tai sitä, että ohjelmaan luotuja kirjoituksia ja tehtäviä voisi jälkikäteen myös poistaa.

Koulun ilmapiiri pilotoinnille on ollut mukavan myönteinen, aineenopettaja toiminnassaan aktiivinen ja koulun työskentelytilat hyviä. Kaikille riittää tietokoneluokassa omat koneet ja koneet on asemoitu seinien vierille niin, että opettajan on helppoa liikkua oppilaan takaa toiselle. Näin opettaja pystyy paremmin seuraamaan, mitä oppilaat koneilla tekevät. Tämä on helpottanut myös pilotoinnin yhteydessä tehtävää havainnointia.

Miten oppijalähtöisyys ilmenee oppimisprosessissa opettajan työssä?

• Opettajan rooli muuttuu tiedon jakajasta oppimisprosessin ohjaajaksi.
• Mahdollisesti opettajan koko työnkuva muuttuu ja tunteja ei kannata suunnitella liian valmiiksi.
• Opettajalla on hyvä olla kykyä heittäytyä opetustilanteisiin ja valmiutta joustaa suunnitelmistaan.
• Edellyttää opettajalta vahvaa ammattitaitoa luotsata oppimisprosessia haluttuun suuntaan tavoitteiden mukaisesti --> opetusprosessi etenee raameissa, mutta oppimisprosessin sisällöt muokkautuvat tilanteen pohjalta.
• Motivaatio oppimiseen syntyy parhaimmillan opettajan ja oppilaan vuorovaikutuksessa.
• Oppiminen muuttuu pelkästä yksilösuorituksesta kohti yhteistoiminnallisuutta.
• Opettaja antaa oppilaille tilaa ajatella itse ja toteuttaa omaa oppimisprosessiaan.
• Opettaja pohtii uudelleen koulupäivän rakennetta ja oppituntien kestoa.

Helinä ja Katja

Tutustuminen omaan virtuaaliseen oppimisympäristöön ja sen rakentaminen Veräjään on herättänyt polttavan kysymyksen: mitä sillä oppimisympäristöllä oikein tarkoitetaan? Ymmärrän sen kyllä olevan joku joukko sovelluksia, ohjelmia ja välineitä joiden avulla oppiminen tapahtuu, mutta itselläni sivuista näyttää muotoutuvan vain materiaalipankki.

Miten materiaalipankki ja virtuaalinen oppimisympäristö eroavat toisistaan?

Sisältääkö oppimisympäristö enemmän ajatusta aktiivisesta ja näkyvästä osallistumisesta sivuilla vai kietoutuuko tässä oppiminen nimenomaan siihen, että ympäristön on koonnut itse? Joutuuhan siinäkin jatkuvasti prosessoimaan mitä tietoa haluaa ja tarvitsee etsiä, mihin tietoon voi luottaa, mistä voisi olla hyötyä, mitä tulee tarvitsemaan jatkossa ja mitä mahdollisesti haluaa ja saa jakaa muille. Totta kai oppimisympäristöön voi tehdä tehtäviä myös muille, mutta oman oppimisen kannalta näkisin keskeisemmäksi nimenomaan sivujen rakentamisen. Siinä tapauksessa oman oppimisympäristön luominen olisi enemmän tietyn oppimisprosessin (jo valmiiksi tiedettyjen tietojen ja taitojen) lopputulos kuin vaihe. Vaikka tuo lopputuloskin jatkaisi varmasti vielä muotoutumistaan.

Jos oppiminen todella tapahtuu enemmän kasaamisvaiheessa, eikö virtuaalisen oppimisympäristön pitäisi oppilaillakin toimia niin, että jokainen saisi luoda ja tuoda sisällöt niihin itse? Sillä miten muiden tarjoaminen sisältöjen lukeminen ja tekeminen muuten eroaisi tavallisesta luokkahuonetyöskentelystä, jossa opettaja on vain monistanut materiaalit valmiiksi?

Eli olisiko virtuaalisen ympäristön kokoamisessa kyse myös siitä, että kokoaja osaa valjastaa jo oppimansa asiat (mistä sivuiltä löytyy minkäkinlaista tietoa, kuinka osaan suhtautua tietoon kriittisesti) vain uuteen muotoon? Että oma alusta auttaa jäsentämään jo kaikkea keräämänsä tietoa ja taitoa ja kehittämään niitä edelleen? Tulisiko sovellusta hyödyntävien oppijoidenkin saada silloin luoda sisällöt jo omista lähtökohdistaan käsin (mitä he jo tietävät, osaavat ja jo muutenkin tekevät) ja opettaa asioita sitten jokaisen oman kokoamisprosessin kautta? Esimerkiksi juuri tiedon kriittistä lukemista, luotettavuutta, tiedonhakua, tekijänoikeudellisia asioita.

Oppilaat voisivat hyvin tuoda omaan oppimisympäristöönsä niitä asioita ja sisältöjä, joiden kanssa he arjessaan muutenkin jo toimivat. Näitä voisi lähteä luokittelemaan sitten oppimista tukeviksi kokonaisuuksiksi: mitä sovelluksista ja sivuista liittyvät esimerkiksi musiikkiin, elokuviin, kuvataiteisiin, mitä sivuja voisin hyödyntää kielten opiskelussa, mitä nettisovelluksia voisin käyttää ryhmätöiden tekemisessä etänä jne. Miksi oppilaiden eteen pitäisi keksiä pyörä uudelleen, kun he todennäköisesti ovat osanneet rakentaa siitä jo 12-vaihteisen polkupyörän?

Jatkan pohdintaa.