 Harri Ahola
Kuva: Teea Jokihaara
Suuret printtimediat intoilevat tasaisin väliajoin siitä, miten kyselyjen mukaan suomalaiset luottavat sanomalehtiin enemmän kuin verkkomediaan. Samalla ne täsmätutkimuksia tilatessaan osoittavat, kuinka pahasti sanomalehtien johdossa ollaan ajan henkeä jäljessä.
Ei väline ole sisältö. Jos Tarja Halonen painaa vaalilehden, on se yhtä uskottava kuin hänen kotisivunsa. Samoin Vartiotornin kehoitukset välttää siemenen kylvämistä maahan kaikuvat yhtä kuuroille korville paperilla ja näytöllä. Jos perinteinen media ei tätä ymmärrä, voivat ne suosiolla luovuttaa verkon lukijat ja mainoseurot uusille tulijoille.
Unikko on tulokas, joka yhdistää perinteisen ja uuden. Ääni, kuva ja teksti ovat samaa kaikkialla, mutta luovasti yhdistämällä niistä saa jotain uutta. Unikko ei ole verkkolehti, Unikko on verkkomedia.
Sanomalehdiltä kesti vuosikymmen ymmärtää, että ihmiset haluavat lukea verkossa uutisia, eivät lehteä. Eivätkä ne vieläkään ole verkkoa sisäistäneet, vaikka yritys on kova. Sisäiset linkitykset, tausta-aineistot, rajattoman tilan mahdollistamat kuvagalleriat: ei ainakaan vielä tätä päivää.
Ja kun monimediakin tarkoittaa rakeista ja tärisevää videopätkää lumiselta kadulta merkkinä iskelmälaulajan kuolemasta, niin töitä riittää.
|
