Olli Vesala
Taistolaisuus näkyi matkakohteiden valinnassa, muttei käytöksessä, kun opiskelijat suuntasivat Neuvostoliittoon kuuntelemaan maljapuheita ja Unkariin karsimaan viiniköynnöksiä 70-luvulla.
”DDR – 25 vuotta työtä ihmisen ja kansan onneksi”. Näin otsikoi muuan opiskelija vuoden 1974 juttunsa Jyväskylän ylioppilaslehdessä. Jutussa hän kuvaili kokemuksiaan derkkulan-matkalta. Opiskelijan huomiot olivat hyvin linjassa virallisen puoluepropagandan mukaan, mikä sinänsä ei ihmetytä, koska kyseinen opiskelija oli punaisistakin punaisimman Jyväskylän opiskelevien sosialistien (JOS) puheenjohtaja.
Mutta kuinka punaista todella oli yliopisto-opiskelijoiden idän-matkailu kommunismin ja taistolaisuuden värittämällä 1970-luvulla? Tuolloin historian opiskelijat julistivat Suomen aloittaneen talvisodan, Jylkkäri julkaisi Lenin-teemanumeron ja ainejärjestöjä valtasivat milloin kokoomuslaiset, milloin kommarit. Politiikka imeytyi kaikkiin yliopistoelämän osiin.
Ylioppilaskunta suuntaa Volgalle
Koska ainejärjestöillä ei ollut juurikaan rahaa eikä kontakteja Neuvostoliitossa, jäi YYA-sopimuksen hengen toteuttaminen ylioppilaskunnan vastuulle. Suhteita lämmitettiin Jaroslavlin yliopiston kanssa, kun suurlähettiläs Andrei Kovalev kehoitti lisäämään yhteistyötä Jyväskylässä käydessään.
Suhteet Volgan varrella sijaitsevan Jaroslavlin kanssa kehittyivät etenkin vuodesta 1971 lähtien, mutta virallisten vierailuiden lisäksi juuri muuta ei saatu aikaan. Ehkä radikaalein ehdotus oli aloittaa kirjeshakki yliopistojen shakkikerhojen välillä.
Suomalaisdelegaatio tiiviisti liikkeessä
Erään ryhmän mukana Jaroslavlissa piipahti Aarno Lehmusto, joka oli myöskin JOS:n jäsen ja aktiivinen ylioppilaskunnan toiminnassa. Suomen ylioppilaiden liiton eli SYL:n delegaatiota pyöritettiin kohteissa tiiviillä aikataululla. Moskovan yliopiston, Jaroslavlin valtiollisen yliopiston ja muiden korkeakoulujen lisäksi suomalaiset vietiin muun muassa pioneeripalatsiin, jossa pienet sosialistiset partiolaiset lauloivat ja tanssivat heille.
Lehmusto muistelee, että isännät olivat ystävällisiä, mutta kanssakäynti jäi muodolliseksi. Kohteliaisuuksia vaihdettiin ja juteltiin niitä-näitä. Politiikasta puhuminen tuntui äärivasemmistolaiselle Lehmustollekin vaikealta.
– Vaikka ehkä näki, kuuli ja tunnisti, että maassa kaikki ei ole ihan niin kuin pitäisi, niin ei sitä ruvettu keskusteluun isäntien kanssa nostamaan, hän selittää. Varovaisuus oli tuolloin maan tapa.
Nuoret keskustelivat Lehmuston mukaan tavallisista asioista. Etenkin matkustaminen kiinnosti neuvostonuoria.
– Kun kerroit, että oon käyny siellä ja siellä matkalla, he sanoivat: ’Oi kun kiva, kunpa mekin päästäisiin’.
Kunnia työlle!
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan pitkäaikaisin yhteistyökumppani itä-Euroopassa oli Debrecenin Kossuth Lajos –yliopisto Unkarissa. Suomalais-ugrilainen aate ja ystävyyskaupunkitoiminta kannusti JYY:a aloittamaan yhteistyön itä-Unkarissa sijaitsevan yliopiston kanssa jo vuonna 1964. Yhteistyön peruskiveksi valettiin opiskelijavaihto, jota jatkettiin aina itäblokin romahtamiseen saakka. Myös muita hankkeita, kuten ylioppilaslehtien vaihtoa suunniteltiin, mutta ne kariutuivat rahan puutteeseen tai byrokratiaan. Esimerkiksi työllä ja tuskalla unkariksi käännetyt Jylkkärit juuttuivat johonkin Jyväskylän ja Debrecenin välille.
Suomalaiset ja unkarilaiset vaihtarit lähtivät joko opiskelemaan tai tekemään töitä. Jyväskylän kaupungin puutarhaosasto oli veljeskansan opiskelijoiden työllistäjä. Suomipojat ja –tytöt raatoivat puolestaan unkarilaisilla maatiloilla tai jopa tehtaissa.
Telttakylä viinitilan tuntumassa
Vuonna 1972 Ochan kylässä, Budapestin lähellä viinitilalla työskenteli ensimmäinen suomalaislähetystö. Pääosin itä-Euroopan maista tulleet nuoret leikkasivat kolmen viikon ajan viiniköynnösten maaversoja, jotta koneet saisivat poimia rypäleet. Majoitus oli järjestetty teltoissa.
Yksi työleiriläisistä oli Markku Väätäinen.
– Työnteko oli kovempaa kuin olin odottanut. Meillä oli todella pitkiä päiviä, aamukahdeksasta iltakuuteen asti, Väätäinen kertoo.
– Mutta illat olivat vapaa-aikaa, ja silloin käytiin erilaisia keskusteluja ja harrastimme...mitä nuoret nyt harrastavat, kaikenlaista seurustelua, nykyinen demaripoliitikko selvittää. Iltaharrastuksille pontta saatiin viinitilan omasta kellarista.
Silmien avaamisen päivä – tai sitten ei
Poliittinen keskustelu Unkarissa oli moniäänisempää kuin Neuvostoliiton puolella. Debrecenin viralliset opiskelijaedustajat olivat toki hyvin koulutettuja politrukkeja, mutta muilta unkarilaisilta kuuli ankaraakin neuvostojärjestelmän kritiikkiä.
JOSsilainen Alpo Karila koki jonkinlaisen järkytyksen JYY:n Unkarin-matkalla, jossa hän jutteli virolaisten ja unkarilaisten kanssa.
– Tuli selväksi, että sen enempää isännät kuin tarttolaiset vieraatkaan eivät olleet mitään neuvostoystäviä - päinvastoin. Se ihmetytti minua silloin sinisilmäisenä kommunistina.
Kaikkien ajatteluun sosialismin todellisuuden näkeminen ei vaikuttanut negatiivisesti. Esa Sironen kävi myös vuonna seitkytkaks Unkarissa työleirillä. Sosialistiopiskelijoiden johtohahmona hänet otettiin länsimaiden nuorten kommunistien työporukkaan erilleen muista suomalaisista. Omenoita keräsivät vasemmistoradikaalit Länsi-Euroopasta sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikasta.
Debatoinnin mallia lännestä
Toisin kuin muut haastatellut, Sironen kertoo, että politiikasta puhuttiin – ja paljon. Länsimaiset kommunistit radikaaleine ideoineen saivat paikalliset näyttämään nössöiltä.
– Unkarilaiset tuntuivat sinisilmäisiltä lapsosilta, joita kiinnostivat vain farkut ja rock-musiikki, Sironen selittää.
Reaalisosialismi näytti Siroselle myös huonoja puoliaan.
– Olihan se typerää, että rekkakuski istui koko päivän autossa, kun me leikkasimme kynsisaksilla viiniköynnöksiä. Tehotonta se oli. Poliittisiin näkemyksiini se ei vaikuttanut kuitenkaan juuri lainkaan.
|
|
|
Vähäpukeiset nuoret nauttivat kesästä madjaarien järjestämillä työleireillä. Toisaalla, suuressa ja mahtavassa Neuvostoliitossa opiskelijapoliitikot tutustuivat toisiinsa virallisemmissa tapahtumissa.
|
|
|
Professorit purkavat graduruuhkaa vapaa-ajallaan
Tutkintojärjestelmän umpeutuminen on aiheuttanut professoreille graduruuhkan, kun vuosikausia opinnäytteitään roikuttaneet ikiopiskelijat ovat päättäneet vihdoin valmistua.
”Jyväskylään on helppo tulla opiskelemaan”
Jyväskylän yliopisto on vuosi vuodelta suositumpi kohde vaihto-oppilaiden keskuudessa.
Verkko luo uutta opiskelu- ja tutkimuskulttuuria
Tere Vadén ja Juha Suoranta kertovat Wikiopistosta ja pohtivat verkossa tapahtuvan yhteisöllisen oppimisen mahdollisuuksia.
Opiskelijat jättivät politisoinnin kotiin idän-matkoillaan
Taistolaisuus näkyi matkakohteiden valinnassa, muttei käytöksessä.
Tee itse kulttuuria
Kampus tarjoaa mahdollisuudet pistää tuoreet ideat toteutukseen.
Rapistuva Manhattan
Ikä alkaa näkyä 40-vuotiaassa Kortepohjan ylioppilaskylässä.
Kun Che Guevara seinältä katosi
1970-luvun alun Ylioppilaskylässä oli ahdasta, mutta halpaa.
|
|
