"Jyskän kansakoulupiiri perustettiin vuonna 1947. Sitä ennen jyskäläiset kävivät Jokivarren tai Vaajakummun kouluja. Pari vuotta koulu toimi SOK:n omistamassa Vaajalinnassa. Vuonna 1949 valmistui oma koulurakennus, joka suuren oppilasmäärän takia kuitenkin kävi kohta ahtaaksi. Kunta vuokrasi edelleen koulun lisätiloiksi Vaajalinnaa. Näistä tiloista huolimatta koulua jouduttiin käymään vuorolukuna.
Muutamia mainintoja vuosikertomuksista:
-1951 rakennus tyydyttävässä kunnossa. Kova vetoisuus ja kaikuvaisuus!
-1952 täydellinen vuoroluku kahdessa vuorossa (aamu- ja ilta)
-1955 koulun pikainen laajennus tarpeen. Vaajalinnassa seitsemän luokkaa. Suuri ahtaus haittaa opiskelua.
-1956 voimistelusali luokaksi. Liikunnan opetus kokonaan ulkona
Koulussa toimivat alakoulussa luokat 1-2, yläkoulussa 3-6 ja jatkokoulu 7-8 luokat.
Vuodesta 1958 jatkokoulu muuttui kansalaiskouluksi, jota käytiin Vaajakoskella. Tämän takia oppilasmäärä väheni merkittävästi.
Kouluvuonna 1947 koulussa oli 70 oppilasta, vuonna 1949 280 oppilasta,
vuonna 1950 242 oppilasta, vuonna 1958 481 oppilasta, vuonna 1960 398 oppilasta, vuonna 1970 262 oppilasta ja vuonna 1986 390 oppilasta.
Koulumme nykyinen oppilasmäärä yhdessä Tammirinteen koulun kanssa on 394 oppilasta.
Vuosina 1957-58 Jyskän kansakoulu oli selvästi suurin Jyväskylän maalaiskunnan kansakouluista. Vuonna 1961 saatiin vihdoin kouluun laajennusosa. 1960-luku oli "rauhallista", monella alalla menestyksekästä Jyskän koululla. 1950-luvulla alkanut hiihtomenestys (salin puute) jatkui. Tänä aikana syntyi mainen jyskäläisten ylivoimasta. Vuonna 1965 pidettiin ensimmäiset liikennekilpailut. Rehtori Jortikan vetämät liikennekerhot ovat vieneet monet oppilaat pitkälle tällä saralla. Keräystoimintaa on koulussa harrastettu jo kauan
Vuonna 1966 hankittiin koululle ensimmäinen televisio jätepaperia keräämällä.
Vuonna 1973 Jyväskylän maalaiskunnassa siirrytiin peruskoulujärjestelmään."
Lähde: arkistotekstiä
Koulun kolmas ja tällä hetkellä viimeinen laajennus valmistui 1991.
|
 |
Piharemontin jälkeen 2007
|
|
|
|
Jyskän "kanta-asukkaan" haastattelu 27.4.1996
TAUSTATIETOJA ASUINALUEESTAMME :
Jyväskylän kaupungin ja Vaajakosken väliin jäävä Jyskän alueen asutus sai alkunsa 1900-luvun alusta, kun Haapakosken Sahojen patruuna James Salvesen lahjoitti luotetuille työmiehilleen tonttimaita Jyskästä ja rakennustarpeita. Kehitys jatkui ja asutus laajeni Jyskään 1937-39 sodan kynnyksellä perustetun ammustehtaan (nyk. Enermet) ympärille ja on vähitellen laajentunut kasvaen yhteen isompien naapureiden kanssa (Jyväskylän kaupunki ja Vaajakoski). Moottoritie, joka rakennettiin 1980-luvun lopulla, jakaa alueen kahtia, Jyskän pohjoispuoli ja Jyskän eteläpuoli. Alueen keskusta on hajaantunut vanhan Vaajakoskentien varrelta sekä Asmalammen että Väinölän suuntiin uusille asuinalueille. Jyskään kuuluvat Asmalammen ja Väinölän lisäksi Kotimäki, Tammirinne, Jyskänrinne, Kivelä ja Haapaheikki.
HAASTATTELU 27.4. 1996
Haastateltava on asunut Jyskässä noin 60 vuotta, joten hänellä on varsin pitkä ja hyvä tuntemus alueen historiasta ja kehityksestä. Lisäksi hän on ollut koko ikänsä työväenliikkeen aktiivijäsen ja ollut Jyväskylän maalaiskunnan sosiaalilautakunnan jäsenenä. Hän on juurtunut ympäristöönsä, mikä onkin 1960-luvun loppupuolelta asti muodostanut miellyttävän sosiaalisen ympärstön tiivine naapurisuhteineen, yhteisine rientoineen jne. Sittemmin tuo sosiaalinen rakenne on hajonnut kerrostaloasutuksen tunkeuduttua alueelle, alkuperäisen väestön vanhetessa ja poistuessa ja heidän perillistensä muutettua kuka minnekin.
Vanhoilla jyskäläisillä on tänä päivänä kuitenkin voimakas yhteenkuuluvaisuuden henki, mikä paistaa kaikessa toiminnassa läpi. Pidetään huolta vanhasta naapurista (naapuriapu), kylään voi mennä etukäteen ilmoittamatta, aina keitetään kahvit tai tarjotaan ruuat. Hyviä asioita ja muistoja on mukava kerrata yhdessä, ne ovat jääneet hyvin mieleen.
JYSKÄN ALUEEN KEHITTYMISESTÄ
Jyskän alueen asutus alkoi 1900-luvun alussa, kun Haapakosken Sahojen patruuna James Salvesen lahjoitti luotetuille työmiehille tonttimaita ja rakennustarvikkeita. Asutus lisääntyi sota-ajan kynnyksellä (37-39) perustetun ammustehtaan ympärille.
Ensimmäistä tehdasta varten oli kaivettu tunneli, jota oli monta kilometriä. Sota-aikana tehdasta ja rautatietä pommitettiin kovasti. Jyskästä vietiin paljon sotatarvikkeita rintamalle.
Työläisille rakennettiin asuntoja entisille Teivaisen ja Puuran pelloille. Asunnot olivat elementtitaloja, ilman mukavuuksia ja pieniä. Myöhemmin sodan jälkeen 50-luvulla Jyskään tuli ensimmäinen yksityinen vuokratalo. Omakotitalojen yläkerran huoneet vuokrattiin usein vieraille. Asuminen oli erittäin ahdasta. Ihmisiä muutti tehtaaseen töihin eri puolilta maata, erityisesti Lapualta tuli paljon ihmisiä. Tehtaalla oli töissä monta sataa ihmistä ja töitä tehtiin yötä päivää monessa vuorossa. Linja-autot kuljettivat työläisiä tehtaalle myös muualta lähiympäristöstä. Vähitellen Lievonen ja Rikkinen alkoivat yhteisvoimin 1937 ajamaan säännöllistä linjaliikennettä Jyskän ja kaupungin välillä. ja 1942 nimi muuttui Jyväskylän Liikenne Oy:ksi.
Työväkenä oli jopa 15-16 vuotiaita nuoria, jotka tulivat tehtaaseen harjoittelijoiksi. On huomattavaa, että tehdas toimi sota-aikana enimmäkseen naistyövoiman avulla.
Asutuksen myötä kehittyivät muutkin palvelut, kuten kauppa (Mäki-Matti ja Keskimaa), ravintoloita oli kolme: Keskimaa, Pallas ja Tipula. Lisäksi oli tehtaan ruokala Lottala, jossa tehtaan työväki kävi syömässä ruokatunnilla. Työväentalon vieressä toimi alueen oma elokuvateatteri,Bio-Jyskä. Päijänteen rantaantuli tehtaan perustama yleinen sauna, jossa alueen väki huolehti puhtaudestaan ja pyykinpesusta. Siisteysvaatimus oli kova ja saunassa piti olla hiljaa, ettei saunatonttu pelästy. Saunatonttua tervehdittiin saunaan mentäessä ja sieltä pois lähtiessä. Puuran täti sanoi, että pitää ottaa niin kovat löylyt, että kynnet venyvät! Vesiä ei tullut eikä mennyt. Jyskään tuli kunnallistekniikka vasta 1968.
Tehdas muutti sodan jälkeen muotoaan, siitä tuli mittaritehdas, mutta mittareiden rinnalla tehtiin panoksia ja aseita. Tänä päivänä vanhan tehtaan alueella toimii Enermetin ja Komaksen tehtaat.
Muita jyskäläisiä työllistäjiä olivat Vaajakoskella olevat muut tehtaat (harja-, naula- ja tulitikkutehtaat) sekä Schaumanin vaneritehdas. Uudentuvan Suksitehdas Kuokkalassa ja Väinölässä Väinölän konepaja ja Rauhalahden Puutarha (nyk. Viherlandia) tarjosivat työtä myös monelle jyskäläiselle. Nuoret osallistuivat kesäisin uittotöihin Vaajakoskella.
KOULUN PERUSTAMINEN JYSKÄÄN
Tehtaan työväestön kasvun ja lasten lukumäärän lisääntymisen myötä tuli ajankohtaiseksi oman koulun perustaminen tehtaan alueelle. Aikaisemmin koulua oli käyty Vaajakoskella ja Jokivarressa. Koulumatka Jokivarteen kesti kävellen 45 minuuttia. "Kylminä talvikuukausina Jyskän tehtaan koppiauto, kuorma-auto, jonka lavalle oli laitettu kopi, jossa oli lautapenkit, kuljetti meidät kouluun. Ei silloin ollut koulukuljetuksia, eikä sitä osattu vaatiakaan (Seija Nikkasen koulumuistoja -92).
Jyskän kolmessa kerroksessa toiminut koulurakennus valmistui vuonna 1949. Koulurakennuksesta tuli pian ahdas ja vuosina 1952-61 käytiin Jyskän seudulta koulua myös Vaajalinnassa. Koulua on laajennettu 1962 ja 1991.
Koulunkäynti oli tiukkaa. Kouluun ei saanut mennä vetelehtimään. Koulusta oli mentävä suoraan kotiin. Kylille ei saanut jäädä lorvailemaan.
VAPAA-AJAN TOIMINTAA
Jyskän työväentalo perustettiin vuonna 1945. Sillä oli tärkeä osa tehtaan vapaa-ajan viettopaikkana. Talolla oli paljon erilaista toimintaa, kuten tansseja, voimistelua, lentopallon pelaamista, kansantanhukerho, äitienpäiväjuhlia. Juhlin osallistuminen oli aktiivista.
Työväentalon toimintaan kaikki eivät osallistuneet, vain aktiivisimmat jäsenet. "Jyskän henki" oli vahvasti työväenkultturin leimaamaa, koska valtaosa asukkaista oli tehtaalla töissä. Nykyään työväenaate on hiipunut. Tänä päivänä Jyskän työväentalolla toimii ohjelmistotoimisto. Talo oli myös koulukäytössä 90-luvun alussa.
Tukkinipuilla käytiin uimassa ja onkimassa. Jyskän uimarannalla oli tukeista lähtevää parkkihappoa, mikä aiheutti monille allergisia oireita, kuten kutinaa ja näppyjä. Mutta ei se uimisen riemua haitannut.
Syksyisin poimittiin paljon puolukoita. Kouluunkin piti viedä kaksi litraa marjoja. Jyskässä oli pitkään omavaraistaloutta, melkein joka talon pihalla oli lampaita ja sikoja. Sipulit, porkkanat ja perunat kasvatettin itse. Vaatteet omeltiin myös itse. Mitään turhaa ei ostettu, eikä tullut kysymykseenkään, että oltaisiin ostettu velaksi.
Tehtaalla oli sodan jälkeen mm. kalastuskerho. Jyskässä toimi myös raittiusyhdistys, nuorten piirissä juopettelua ei sallittu, moraali oli muutenkin tiukkaa. Nuoret tekivät souturetkiä Päijänteelle. Nuoret järjestivät itse itselleen tekemistä vapaaehtosivoimin, rahaa oli niukalti.
Haastattelijoina Elina Kangasluoma ja Anneli Vainio
|
|