Atomia, jolla on ylimääräistä energiaa joka on perustilaa korkeammassa energiatilassa sanotaan viritty-neeksi. Jos virittyneen atomin energiatila muuttuu siten, että energian arvo pienenee, säteilee atomi energiaa.
Jos siirtymään liittyvä energiaero on pieni, syntyy valokvantti. Jos se on hyvin suuri, syntyy röntgenkvantti. Jos aineen järjestysluku Z ei ole pieni, tapahtuu valokvantin syntyyn johtava siirtymä ulkokuorilla täyden elektroniverhon ulkopuolella ja röntgenkvantin syntyyn johtava siirtymä sisäkuorilla. Ennen röntgenkvantin syntyä on atomi viritettävä lyömällä joltakin sisäkuorelta pois elektroni.
Optiset spektrit jaetaan rakenteensa puolesta kahteen ryhmään: jatkuvat spektrit ja viivaspektrit. Jatkuvan spektrin antaa hehkuva kiinteä aine esim. hehkulanka tai neste. Kaasumaisessa tilassa olevasta aineesta saadaan viivaspektri. Sen mukaan, onko kaasu atomeina vai molekyyleinä puhutaan atomispektristä ja molekyylispektristä. Tyypillisen atomispektrin lähettää kaasumainen alkuaine, jonka järjestysluku on pieni. Tällainen spektri koostuu muutamista selvistä viivoista. Esimerkiksi sopii hyvin heliumin spektri, jossa on 7 viivaa. Raskailla alkuaineilla atomispektrissä voi olla niin paljon viivoja ja niin lähellä toisiaan, että spektri ei kuvaudu terävinä viivoina. Tällainen on esimerkiksi argonin atomispektri.
|