Saksalainen Max Planck tutki mustan kappaleen säteilyä. Klassisen fysiikan mukaan säteily ja aine vaihtavat energiaa mielivaltaisen kokoisina annoksina. Tämä käsitys ei kuitenkaan ollut yhtenevä kokeellisten tulosten valossa ja hän päättyi toteaman v. 1900, että värähtelijät luovuttavat energiaa niiden taajuuteen f verrannollisina kvantteina. Energian suuruus on E=hf , missä h on ns. Planckin vakio, jonka arvo on h = 6.62 10exp(-34) Js = 4.1356 10exp(-15)eVs.
Albert Einstein laajensi 1905 tätä näkemystä esittämällä, että sähkömagneettinen säteily sekä emittoituu että absorboituu aineeseen kvantteina. Tätä sähkömagneettisen säteilyn kvanttia hän alkoi kutsua fotoniksi.
|