Peda.net > Verkkoveräjien etusivu > Edellisen tason veräjä >

Aaltoliikkeen heijastuminen ja taittuminen

YLLÄPITOON >>    

Taittuminen ja heijastuminen

Kirjallisuudesta olemme lukeneet autiomaassa kulkeneiden kertomuksia kangastuksista ja ihanista keitaista, joita ei sitten ollutkaan. Sadesäällä voi nähdä takaa tulevan auringon valossa edessään kauniita sateenkaaria. Veneretkellä tyynellä säällä voi ihmetellä kuinka airot taittuvat veden rajassa ja metsän puut kasvavat järvellä ylösalaisin. Nämä ovat esimerkkejä taittumisesta , heijastumisesta.
Valo heijastuu pinnasta niin, että sen tulokulma pinnan normaaliin nähden on sama kuin sen heijastumiskulma. Me ihmiset kuitenkin näemme kohteen aina siinä suunnassa, mistä valo tulee silmään. Siksi puut ovat järven peilikuvassa väärinpäin.
Veneen airot taas puolestaan taittuvat veden kuvajaisessa lähemmäksi pintaa ja rantaveden syvyys näyttää aina matalammalta kuin se todellisuudessa on. Ihmissilmä ei tajua valon taittuvan, vaan silmä olettaa valon kulkevan suoraan. Aaltoliikkeen aallonpituus muuttuu, kun se siirtyy väliaineesta toiseen. Aaltoliikkeen taajuus kuitenkin säilyy, joten silloin aaltoliikkeen nopeuden on myös muututtava. Tästä saamme taitesuhteen eri ainekerroksille. Katso alinta kuvaa.

 

Taittuminen ja heijastuminen

Taittuminen ja heijastuminen
 

Taittuminen ja heijastuminen

Taittuminen ja heijastuminen
Aaltoliike heijastuu samassa kulmassa kuin se tulee pinnalle.
Aaltoliike taittuu rajapinnassa Snellin lain mukaan.
Hiukkaset noudattavat samaa lakia, niiden massa vaikuttaa taittumiseen. De Broglien aallonpituuden avulla huomataan hiukkasen liikemäärän vaikuttavan taitesuhteeseen.