1. Roslin-menetelmä (näin tehtiin Dolly-lammas)
Kloonattavan eläimen somaattisia soluja kasvatetaan petrimaljalla. Kasvatusalustan kemikaalit saavat solut G0-tilaan eli lepotilaan (solujakautuminen ja geeniaktiivisuus katoavat). Lepotilassa olevan solun DNA siirretään munasoluun, jonka oma tuma on poistettu. Siirrossa käytetään mikroinjektiota ja sähköimpulssia. Mikroinjektion avulla perimä saadaan zona pellucidan ja munasolun solukalvon väliin. Sähköpulssi fuusioi perimän osaksi munasolua ja ilmeisesti myös aktivoi munasolua "toimimaan kuin hedelmöitynyt munasolu" eli jakautumaan.
2. Honolulu-menetelmä (näin tehtiin Cumulina-hiiri)
Kloonattavan eläimen somaattisen solun tuma mikroinjektoidaan tumattomaan munasoluun. Tuma siirretään sellaisesta soluista, joka on luonnostaan lepotilassa G0 (esim. munasolua ympäröivät kumulussolut). Tuman siirron jälkeen munasolun annetaan levätä 5-6 tuntia, jonka jälkeen se siirretään kasvatusalustalle. Kasvatusalustan aineet aktivoivat munasolun hellävaraisemmin kuin sähköimpulssi.
Molemmissa menetelmissä alkiot siirretään kantajan kohtuun kehittymään. Ellei kehtityshäiriöitä ilmene, klooni syntyy normaalin kantoajan jälkeen.
3. Alkion jakaminen (näin tehtiin Tetra-resusapina)
Alkio jaettiin osiin, jolloin jokaiseen jaettuun osaan tulee sama perimä. Jako tehtiin alkion ollessa 8-soluvaiheessa. Alkio jaettiin neljään kahden solun osaan. Tällä menetelmällä ei voida kloonata jo syntyneitä eliöitä, vaan tässä tehdään "identtisiä kaksosia, kolmosia, nelosia" jne.
|