Opo-vuosi 2005-2006
Mikä oli merkittävintä opo-vuodessa, no tietenkin, että saatiin kaveri rinnalle hoitamaan hommia. Timo toi heti alkajaisiksi paljon uutta ja mielenkiintoista kuvioihin. Jatkakoon samaan malliin. Timon tulo aikaansai heti alkuun, että saatoimme pitää opo-tunteja ykkösille pienemmissä ryhmissä kuin aiemmin. Toivottavasti asiatkin menivät perille paremmin. Ykköset muuten aloittivat opiskelunsa todella tomerasti. Osa huomasi opiskelutaitojensa olevan kesän ja yläasteen jäljiltä heikolla pohjalla ja alku tuotti paljon päänvaivaa, mutta mukavastihan se kuitenki…Kahteen asiaan kun saisi muutoksen niin kaikki olisi kunnossa: Motivaatio ja opiskelutottumukset. Motivaatio paranisi, kun tietäisi, mihin homma johtaa – olisi jokin urasuunnitelma. Mutta miten sen saisi rakennetuksi. Tähän opojen täytyy varmaan panostaa ja tietenkin myös opiskelijoiden. Opiskelutottumuksista on paljon puhuttukin. Keskiyö ei ole koulutöihin oikea aika!
Vanhemmat opiskelijat ovat hyvin valveutuneita, kun puhutaan lukion jälkeisestä elämästä. Esimerkiksi aktiivisuus kakkosten työelämään ja jatko-opiskelupaikkoihin –tutustumispäivänä oli esimerkillistä. Kaipaisin vielä sellaista oma-aloitteisuutta hakea tietoa ja kokemuksia ERI ALOILTA.
Abit ovat aina oma lukunsa. Osa ei tarvitse apua, osa tarvitsee rohkaisua, osa kaipaa rauhoittelua – ei kaikkea voi heti tehdä. Ja osan kanssa puntaroidaan ratkaisua useampaan kertaan. Kaikki päätyy siihen omaan juttuunsa vähän eri tavalla. Tänä lukuvuonna minulle jäi mieleen lause kaikille: ”On mahdotonta tehdä OIKEAA ratkaisua, mutta hyvään ratkaisuun voimme päästä”
Toivottaapi Opo-Markku
|