Miksi lapsen pitäisi maalata ja piirtää?
"Pitääkö piirtää, sanomme, kun joku ei ymmärrä puhettamme. Piirtäminen on puheen ja kirjoituksen jatke." Näin kirjoittaa Seppo Heiskanen artikkelissaan Piirustuksen taide ja tiede Hiidenkivi-lehden numerossa 2/2004.
Maalaaminen on lapselle toimintaa, joka näkyy ja tuntuu. Erityisesti lapset iloitsevat siitä, että maalattuaan voi näyttää aikaansaannostaan. Siten tulee merkittäväksi asiaksi se, että lapsi on tehnyt "tulosta" ja se on ihan ikioma. Lapsen omanarvontunnolle ja persoonallisuuden rakentumiselle on tärkeää, että hän saa kiitosta ja kehuja. Ja mistäpä olisi hauskempaa saada kehuja kuin omasta maalauksesta!
Ensin pikkulapsen käsi vain huiskii, sitten otteet tarkentuvat. Tämä on melko pitkä prosessi ja vie monen monta vuotta. Maalatessaan ja piirtäessään pieni lapsi tulee hiukan harjoitelleeksi motoorisia kykyjään mukavalla tavalla. Koko prosessin takana on aivojen, hermoratojen ja liikkeiden yhteispeli. Vasta myöhemmin tulevat ajankohtaisiksi tarkempi hahmottaminen (silmät - aivot), värien valinta ja arviointi, suhteiden ymmärtäminen ja havaitseminen (silmät - aivot - järkeily). Näitä viimeksi mainittuja osatehtäviä voi kuitenkin jo peruskoululainenkin tehdä maalatessaan. Pieniä harjoituksia suorittaessaan pikkumaalarin aivot ja kädet työskentelevät vinhasti. Tällaiset harjoitukset kehittävät havaintojen tekoon, tarkaavaisuuteen ja keskittymiseen. Olikos se Leonardo Da Vinci, joka sanoi: "Minkä tahansa asian tai kappaleen ymmärrät vasta sitten, kun olet sen piirtänyt."
|
