|
|
Perustaminen
Enontekiön Taideyhdistys perustettiin tammikuun 9. päivänä 1979. Ajatus harrastajia yhteen ja yhteistyöhön kokoavan yhdistyksen perustamisesta oli kytenyt jo muutaman vuoden, sillä minkä tahansa taiteen harrastaminen kaukana tunturien takana oli hyvin yksinäistä puuhaa. Harrastipa kirjoittamista, kuvantekoa, lausuntaa tai musiikkia on yleisö ja varsinkin rakentava kritiikki tärkeätä. Enontekiöltä oli todella vaikeata päästä etelämmäs esittämään osaamistaan, mutta vielä hankalampaa oli yksin esittää tuotoksiaan omallakin paikkakunnalla. Kunnan alueella ei ollut esimerkiksi kuvataiteelle minkäänlaisia näyttelytiloja ja yksittäiselle harrastelijataiteilijalle näyttelyn järjestäminen oli pelkästään taloudellisten seikkojen vuoksi äärimmäisen vaikeata. Ilman taustayhteisön tukea näyttelyiden järjestäminen oli suorastaan mahdotonta.
Kun tiedettiin, että päästäkseen osallistumaan julkiseen näyttelyyn taikka saadakseen apurahoja työskentelyyn piti olla tiettyä näyttöä osaamisestaan, eikä näyttöä saanut muuten kuin esittämällä töitään näyttelyissä, oli taideyhdistyksellä selkeä tarve ja tilaisuus auttaa paikkakunnan harrastajia. Tästä kaikesta puhuttiin paljon Vuontisjärvellä Elsan ja Kallen, heidän hyvän ystävänsä kirjailija Jorma Kurvisen ja Lauri Oravan kesken. Kirjailijana jo ansioitunut Elsa Vuontisjärvi tunsi paikalliset taiteen harrastajat ja ymmärsi hyvin miten vaikeata muillakin taiteen aloilla oli saada tunnustusta. Niinpä mukaan yhdistystä perustamaan saatiin puhuttua kunnanhallituksen silloinen jäsen Elli Valkama sekä kunnanjohtaja Jorma Raatikainen. Kumpikaan heistä ei tiettävästi itse harrastanut mitään taidelajia erikseen, mutta antoivat yhdistykselle sen tarvitsemaa kunnallispoliittista painoarvoa. Varmaankin he molemmat näkivät "sielunsa silmillä" että Enontekiön taideyhdistyksen tarkoitus oli ensisijaisesti auttaa paikallisia harrastajia olipa heidän taiteenlajinsa mikä tahansa ja he tulivat mukaan koska halusivat kehittää paikallisia olosuhteita siinäkin mielessä.
Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kunnanjohtaja Jorma Raatikainen. Samana vuonna 1979 keväällä järjestettiin taideyhdistyksen virallinen kuvataidenäyttely, jossa oli paikkakunnalla aikoinaan maalanneiden "vanhojen mestareiden" töitä esillä. Näitä olivat mm. A.Outakka ja F.Dubbick. Edelleen akvarelleja työstävä Yrjö Kortelainen toi näyttelyyn omia töitään. Syystalvella pidettiin myös kirjallisuusmatinea, johon kutsuttiin kirjailija Annikki Kariniemi. Hänen 26. teoksensa "Tarina suuresta joesta" oli juuri ilmestynyt ja vaikka hakiessani Annikin Kolarista Enontekiölle sain mojovat haukut "päättömästä autolla ajosta" kirjoitti Kariniemi omistuskirjoituksen uuden kirjansa ensilehdelle näin: "Enontekiön nuorelle taideyhdistykselle lämmin kiitos! Ilo oli suuri saada olla 1:nä kirjailijavieraana, tavata teidät kaikki rakkaat ystävät ja omat sukulaiset Ounasjärven siunausrikkaan veden äärellä. 24.11.1979 annikki."
Taideyhdistys ja Hetan musiikkipäivät
Hetan musiikkipäivät olivat syntyneet Seitakuoron jokavuotisesta kevätreissusta Enontekiölle jo vuonna 1969, jolloin idean isä, opettaja Mauno Astala keksi perustaa tapahtuman. Konserttien järjestäminen Hettaan oli paljolti paikkakuntalaisten "mesenaattien" kuten Kallen Maijan, hänen tarjoamiensa kestitysten, pääsiäisen ajan kirkollisten juhlamenojen sekä kunnallisen keskikoulun ( ktj Teuvo Jaakkolan) tarjoamien yösijojen ja varsinkin ainutlaatuisten enontekiöläisten keväthankien ja -maisemien ansiota. "Mauno Astala teki kuitenkin itse aivan käsittämättömän suuren työn järjestäessään kymmenille eri paikkakunnille konsertteja joka pääsiäisenä. Hetta oli Musiikkia pohjoisessa -tapahtuman pääpaikkakunta ja vuodesta 1975 alkaen Mauno Astala työnsi puoliväkisin osan järjestelytehtävistä minulle. Tietäen hänen työtaakkansa valtavuuden näistä renkipojan hommista oli aivan mahdotonta kieltäytyä. Silti niidenkin alle oli joskus musertua. Ensimmäisinä vuosina oli todella vaikeata saada esimerkiksi koulujen tiloja käyttöön, koska valtaosa lautakunnasta vastusti jopa tilojen vuokraamista. Vasta sitten asia helpottui kun itse lautakunnan puheenjohtajana pääsin vaikuttamaan päätöksentekoon." ( L.O.) Paikkakunnan päättäjät eivät jostakin syystä arvostaneet etelän muusikoiden tarjontaa ja heidän majoitustaan uudehkossa koulurakennuksessa vastustettiin. Lestadiolainen perinne ei arvostanut sen enempää kuvataiteitakaan. Ensimmäiset kuvataiteen näyttelyt olivat täysin vierailevien matkailijoiden käyntien varassa. Keväällä Hetan silloinen majoituskapasiteetti täyttyi ja vieraita oli yllin kyllin myös yksityistaloissa. Niinpä silloin oli otollisin aika saada esille kaikkea paikallista taideharrastusta. Jussan tupa ja Matkailuliiton silloin omistama hotelli Hetta tarjosivatkin ainoat jotenkin toimivat näyttelytilat. Parasta antia olivat silti pääsiäisten aikana solmitut tuttavuudet saman alan harrastajien kanssa.
Jo 1970-luvun loppuvuosina oli Lapin läänin taidetoimikunnasta saatu viestejä Enontekiölle siitä että Hetan musiikkipäivien organisaatiota olisi kehitettävä jotta rahoituskin kehittyisi päivien mukana. Mauno Astala, joka yksin päätti kaikesta oli tietysti sitä mieltä että yhteiskunnan tuli tukea hänen pyyteetöntä ja uhrautuvaa työtään eikä voinut ymmärtää nihkeyttä jota viranomaiset osoittivat. Kysymys oli kuitenkin siitä etteivät byrokratian rattaat voineet hyväksyä Maunon suurpiirteisyyttä tilinpidossa vaikka tiesivätkin hyvin ettei hän voinut hyötyä penniäkään taloudellisesti myönnetyistä avustuksista. Kierre oli syntynyt ilman kenenkään tahtoa tai syytä. Vuoden 1979 Hetan musiikkipäivien avustus, jonka taidetoimikunta hyväksyi "pitkin hampain" oli jo Enontekiön taideyhdistyksen "takaama" - asiasta oli sovittu taidetoimikunnan sihteerin kanssa. Virallisesti taloudellinen vastuu musiikkipäivien rahoituksesta siirtyi yhdistykselle seuraavana vuonna 1980, jolloin myös Enontekiön kunta Jorma Raatikaisen esityksestä antoi omat lupauksensa mm tilojen suhteen, joiden vuokrissa ja siivoamisessa oli ollut vaikeuksia. Näin taideyhdistys joutui kylmien taloudellisten syiden vuoksi vedetyksi mukaan enontekiöläiseen musiikkimaailmaan. Toiminnallisen siirtymän syy ei siis ollut jonkun jäsenen oma musiikkiharrastus. Työt kaatuivatkin yhdistyksen sihteerinä toimineen Elsa Vuontisjärven niskaan.
Ja seuraavat puolikymmentä vuotta musiikki vei kaiken sen mitä alunperin oli ajateltu etupäässä kirjallisuuden ja kuvataiteen harrastajien auttamiseksi. Tilanne helpottui vasta vuonna 1984, jolloin Hettaan oli kokoontunut erittäin vaikuttava joukko valtakunnallisia musiikkialan päättäjiä ja joiden tuella perustettiin Hetan Musiikkipäivät -yhdistys. Perustamista oli valmisteltu vuosia ja päämääränä oli nostaa tapahtuma samalle valtakunnalliselle tasolle kuin Kuhmon Kamarimusiikki. Tämä onnistuikin silloin, mutta jostain syystä Hetan musiikipäivät eivät jatkaneet nousukiitoaan. Enontekiö taideyhdistys sen sijaan pääsi jatkamaan alkuperäistä toimintaideaansa.
Yhdistyksen taideleirit ja yhteistyö norjalaisten kanssa
Enontekiön kunnanjohtaja Jorma Raatikainen oli puheenjohtajana vain ensimmäisen vuoden. Hänen jälkeensä toimea hoiti pari vuotta äidinkielen lehtori Vuokko Ruha ( -80-81) ja vuodesta 1982 viisitoista vuotta Lauri Orava vuoteen 1996 saakka. Jo ennen irtautumistaan Hetan Musiikkipäivät - ry:n tehtävistä järjesti taideyhdistys vuonna 1982 Vuontisjärvellä valtakunnallisen taideleirin, johon osallistui alan harrastajia eri puolilta Suomea. Leirin opettajana toimi helsinkiläinen taiteilija Reijo Saarelainen. Yksi osallistujista oli myöhemmin enontekiöläistynyt ja taideyhdistyksen työssä erityisen ansioitunut Ritva Laakso. Vuontisjärven koululla pidettyyn taideleiriin piti alunperin osallistua myös Enontekiön ystävyyskunnan Storfjordin kuvataiteen harrastajia. Suhteita oli luotu vuosikymmenen vaihteessa Norjaan Enontekiön koulutoimen puitteissa ja kanssakäyminen oli erittäin vilkasta. Harmittavien yhteensattumien vuoksi storfjordilaiset eivät päässeet Vuontisjärven kuvataideleirille, mutta asia päätettiin korjata järjestämällä tulevaisuudessa leiri Norjassa. Tähän vaikutti myös tieto siitä että melkoinen joukko suomalaisia tunnettuja taiteilijoita oli perinteisesti käynyt maalaamassa Jyykeänperän maisemia vuosikymmeniä sitten. Ja varsinkin kuntakeskuksen Hattengin takana avautuva Signaldalen on ainutlaatuinen kohde kenelle tahansa luonnon kuvaamisesta kiinnostuneelle.
Storfjordin kunnan vaikuttajia olivat tuolloin koulutoimessa Björnar Seppola, kunnansihteerinä vuosikaudet työskennellyt Oddvar Örneback sekä kulttuurisihteeri Magnar Ryeng. Heidän kanssaan Enontekiön kunnan suhteet norjalaisiin naapureihin lämpenivät läheisiksi ja mm yläasteen koulut Hattengissa ja Hetassa tekivät vuosittaisia vierailuja toistensa luo.
Vuonna 1983 Vuontisjärven koulu remontoitiin perusteellisesti ja rakennuksen lisäsiipeen tehtiin uudet saniteettitilat, sauna ja pesutilat sekä liikuntahalli ja opettajain huone. Tämä aiheutti myös kesälle 1984 Hattengiin suunnitellun kansainvälisen taideleirin peruuntumisen. Sen sijaan järjestettiin Hetassa kuvataideleiri vuoden -85 kesällä ja opettajana oli Melek Macizi. Kuvataideleirien tarkoitus oli nostaa harrastajien taitotasoa mutta myös luoda vuorovaikutuksia ja yhteyksiä alan harrastajien kesken niin, että kuvan tekeminen ja kokeminen saisi uusia vaikutteita. Taideleireillä pidetyt näyttelyt antoivat myös harrastajille rohkeutta osallistua muihinkin näyttelyihin, joita jo 80-luvulla järjestettiin vuosittain.
Seuraavana kesänä pidettiin jälleen leiri Hetassa Saamelaismuseon tiloissa. Opettajana oli Pekka Syväniemi Rovaniemeltä. Vuoden 1987 kesällä saatiin vihdoin järjestettyä pitkään puuhattu kansainvälinen taideleiri Norjan Hattengissa. Leiripaikkana oli saksalaisilta polttamatta jäänyt entinen Lyngenvuonon hotelli, jonka storfjordilaiset olivat korjanneet kunnan kulttuuritaloksi. Taloa isännöi kulttuuri- ja liikuntasihteeri Magnar Ryeng. Opettajaksi valittiin taiteilija Jorma Kuula Kemistä. Taideleirin aikana perustivat norjalaiset Storfjord Maleklubbin, jonka viralliseksi kummiseuraksi merkittiin Enontekiön taideyhdistys. Taideleiri oli siten ainutlaatuinen, että osanottajien määrä kasvoi päivittäin ja olisi luultavasti jatkunut yli sovitun ajankin, sillä leirin loputtua paikalle jäi useita harrastajia maalaamaan. Kurssin päätyttyä pidetyssä näyttelyssä myytiin toistakymmentä tuoretta maalausta, jotka riippunevat edelleen norjalaisten kotien seinillä. Osanottajia tällä leirillä oli kolmisenkymmentä, suurin osa eri puolilta Suomea, pari ruotsalaista ja kymmenkunta norjalaista.
Vuonna 1988 taideleirin järjestivät norjalaiset ja siihen osallistui vain muutamia suomalaisia harrastajia. Jo ensimmäisellä kuvataideleirillä oli norjalaisten kanssa sovittu, että kesäleirejä järjestetään vuorovuosin. Pari vuotta aikaisemmin, vuonna 1986 oli Kilpisjärvelle rakennettu uusi monitoimitalo joka toimi myös kouluna. Niinpä vuonna -89 järjestettiin taideleiri siellä. Kuriositeettina siitä miten osanottajia haalittiin näille taideleireille joiden kustannukset ja rahoitus olivat ikuisia ongelmia ja josta syystä leirejä ei voitu mainostaa kalliisti valtakunnan lehdissä - on se, että Kilpisjärven leirille osallistui mm kaksi taiteita harrastavaa poromiestä. Jorma Kuula oli jälleen opettajana.
Kirjallisuus jäi taka-alalle mutta Yrjö Kokkoa ei unohdettu
Kirjallisuuden alalla Enontekiön taideyhdistys toimi myös aktiivisti mutta kaikessa hiljaisuudessa. Enontekiöhän on ollut monen tunnetun kirjailijan kotipaikkana ja inspiraation lähteenä. Kirjalija Elsa Vuontisjärvellä oli laaja ammattikirjailijoiden joukko ystävinään ja useat heistä vierailivat säännöllisesti Vuontisjärvellä - ahkerimmin Jorma Kurvinen Oulusta, mutta myös muita kirjailijoita saattoi bongata kylässä. Itse muistan pitkät juttutuokiot Joni Skiftesvikin kanssa. Jorma Kurvinen taas antoi todella mieleenpainuvia kirjoittamisohjeita ja luki useita esseeharjoitelmiani, joita hänelle kiikutin kirjailijan lomapäivien harmiksi.
Tunnetuin enontekiöläinen kirjailija on eittämättä Yrjö Kokko, jonka perilliset tukivat tuntuvasti Enontekiön taideyhdistyksen toimia. Yhteydenpidossa tuli ilmi vanha hanke muistomerkin aikaansaamisesta Yrjö Kokolle Hettaan. Niinpä vuonna 1985 perustimme toimikunnan tutkimaan mahdollisuuksia Kokon patsaan hankkimisesta. Kun patsashankkeesta sittemmin luovuttiin, päätettiin perustaa Yrjö Kokko - seura jottei kirjailijan elämäntyön jäljet paikkakunnalla häviäisi ja unohtuisi sukupolvien saatossa. Hetassa oli valtava määrä erilaista arvokasta aineistoa, joka piti saada talteen. Toimikunta päätteli että tärkeämpää kuin muistomerkin pystyttäminen olisi hajallaan olevan aineiston kokoaminen yhteen paikkaan. Nykyisin tämän voikin hyvin todeta Hetan luontokeskuksessa olevasta Yrjö Kokko -osastosta, jossa yhdistyvät kirjailijan kirjallinen tuotanto hänen luonnonsuojelutyöhönsä. Vuonna 1988 seura perustettiin, ja sen toiminnaksi kuvattiin yhdistysrekisteriin seuraavat :
- Yrjö Kokon tuotantoon ja muuhun elämäntyöhön kohdistuvan mielenkiinnon ja harrastuksen herättäminen ja vireillä pitäminen, sekä hänen merkityksensä esille tuominen kirjailijana, biologina ja luonnonsuojelijana.
- Yrjö Kokosta ja hänen tuotannostaan aiheensa saavan tieteellisen tutkimustyön sekä luovan ja esittävän taiteen tunnetuksi tekeminen.
- Yrjö kokon elämään ja teoksiin liittyvien muistojen ja muun aineiston kokoaminen, vaaliminen ja tunnetuksi tekeminen.
- Yrjö Kokon ja hänen kirjojensa ystävien yhteen saattaminen.
Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi seuralle valittiin Lauri Orava.
Leiritoiminnasta oli tullut jo perinne
Vuonna 1990 jostain (jo unohtuneesta) syystä taideyhdistyksen kesäleiri järjestettiin poikkeuksellisesti Hetassa saamelaismuseon tiloissa. Opettajana oli taiteilija Jorma Kuula Kemistä. Enontekiön taideyhdistyksen toimintaa koko 90-luvun hoiti ja johtikin käytännössä 1986 sihteeriksi valittu Ritva Laakso puheenjohtajan sairastuttua. Tästä johtuen yhdistyksen hallituskaan ei kokoontunut vuosien 1992-96 aikana. Toiminta silti oli erittäin aktiivista sihteerin tehdessä talkootöitä olan takaa.
Paikallinen taide ei koskaan kanavoidu vain yhdistysten kautta
Varsinaisen yhdistystoiminnan ulkopuolellakin tapahtui paljon. Hyvä esimerkki liittyy Hetan lentoaseman rakentamiseen. Kun lentoasema valmistui 1980 otti sitä ennen minuun yhteyttä postipiirin päällikkö ja kysyi voisinko suunnitella ensilentoleiman, jolla kaikki Enontekiölle tuleva posti leimattaisiin tuona ajankohtana. Tehtävä oli haasteellinen ja kunniakas. Tein useita ehdotuksia ja yksi niistä - se huonoin - valittiin Hetan lentokentän ensilentoleimaksi. Palkkio ei ollut kovinkaan mahtava, joitakin postimerkkejä. Mutta tehtävä poiki yllättäen myös uutta. Asemarakennuksia urakoivan yhtiön johtaja soitti ja kysyi voisinko veistää puusta reliefin asemarakennuksen sisäseinälle. Hän tunsi minut vuosien takaa ja sanoi tietävänsä että olin tehnyt puuveistoksia. Tällainen oli päätetty hankkia ja asiasta oli sovittu ilmailuhallituksen kanssa, joka maksaisi työstä hyvin. Päätin puhua asiasta Pekka Laaksolle, sillä mielestäni olisi parasta jos näin merkittävän työn tekee alkuperäinen enontekiöläinen puuseppä eikä henkilökohtaiset suhteet vaikuta urakan saamiseen. Pekka innostui kovasti reliefin teosta ja ideoi heti maisemakuvan joutsenineen. Asia sovittiin tilaajan kanssa ja näyttävä puuveistos valmistui taitavan tekijän työstämänä ajallaan.
Enontekiön Taideyhdistyksen historiassa olisikin kymmeniä vastaavia sivutarinoita, jotka liittyvät vain vähän itse yhdistystoimintaan, mutta ovat silti paikallista kulttuuria parhaimmillaan. Paikkakuntahan on täynnä taitavia veneenveistäjiä, reentekijöitä, matkamuiston valmistajia, kutojia, neulojia, seppiä jne. Kaikki eivät vain ehdi mukaan yhdistyksiin.
( Edellä olevan Enontekiön taideyhdistyksen historiikin 1979 - 1989 on kirjoittanut L.Orava )
Seuraavassa Ritva Laakson kirjoittama esitys Enontekiön Taideyhdistyksestä:
Enontekiön Taideyhdistys
Taideyhdistys perustettiin 9.1.1979 parantamaan enontekiöläisten taiteenharjoittajien ja -harrastajien työskentelymahdollisuuksia sekä taiteen että kulttuurin edistämiseksi paikkakunnalla. Yhdistystä olivat perustamassa Elsa Vuontisjärvi, Elli Valkama, Jorma Raatikainen ja Lauri Orava. Puheenjohtajaksi valittiin kunnanjohtaja Jorma Raatikainen..
Samana vuonna järjestettiin kuvataidenäyttely, jossa oli etupäässä "vanhojen mestareiden", mm. Outakkan, Dubbickin ja Kortelaisen maalauksia. Mukana oli joitakin harrastelijoiden töitä. Lisäksi järjestettiin kirjallisuusmatinea kirjailijavieraanaan Annikki Kariniemi.
Osallistuttiin myös Musiikkia Pohjoisessa - tilaisuuksien järjestelyihin, vaikkakin ilman kustannusvelvoitteita. Jäsenmaksuja ei ollut vielä aloitusvuonna. Mauno Astalan pyynnöstä ja Jorma Raatikaisen esityksestä päätettiin vuonna 1980 ottaa osaa Musiikkia Pohjoisessa - tilaisuuksien rahoitukseen ja järjestelyihin. Taideyhdistys vastasi tapahtuman järjestämisestä vuosina 1980-1984, kunnes sitä varten perustettiin oma yhdistys Hetan Musiikkipäivät ry.
Hallitus
Puheenjohtajina ovat olleet Jorma Raatikainen 1979, Vuokko Ruha 1980-81, Lauri Orava 1982 - 1996, Maarit Rinne 1997 - 2001, ja Jaakko Paajanen 2001 -.
Varapuheenjohtajina oli Elsa Vuontisjärvi 1981, Vuokko Ruha 1982 - 1984, Elli Valkama 1985, Keimo Eira 1986 - 1990, Antti-Oula Juuso 1991 - 1996, Lauri Orava 1997 - 2000,
Maarit Rinne 2001 - .
Sihteeri-rahastonhoitajina Lauri Orava 1979 - 1981, Elsa Vuontisjärvi 1982 - 85, Ritva Laakso 1986 - 2000, Rauni Pylväs 2001 - .
Hallituksen jäseninä: Elli Valkama 1979 - 1985, Yrjö Kortelainen 1981 - 1984, Elvi Alho 1986 - 89, Vuokko Ruha 1985 - 90, Irja Meronen 1988 - 96, Sulo mannela 1990, Maarit Rinne 1996 - , Rauni Pylväs ja Helena Rantatalo 1997 - , Maarit Anunti 2001- , Keimo Eira 2001 - , Marketta Nielsen 2001 - , Tapio Huttunen 2001 - , ja Ritva Laakso 2001 - .
Tilintarkastajina ovat olleet: Seija Riissanen, Ritva Laitinen, Marja Vuorelainen, Raija Kumpulainen, Maija-Liisa Müller, Ritva Alatalo ja Aarne Pohjola.
Talous
Yhdistys on saanut jo ensimmäisenä vuonna Musiikkia Pohjoisessa - tapahtuman järjestämiseen avustusta Lapin läänin taidetoimikunnalta. Vuonna 1981 avusti myöskin Enontekiön kunta ja Torniolaakson kuntatoimikunta. Yhdistyksen jäsenet tekivät silloin paljon talkootyötä.
Lapin taidetoimikunta on avustanut siitä lähtien useimpina vuosina yhdistyksen toimintaa ja hyvin usein myös Enontekiön kunta.
Enontekiön kunta antoi vuoden 1990 taidepalkinnon 3000 markkaa Enontekiön Taideyhdistykselle.
On järjestetty arpajaisia, joihin tauluja ovat lahjoittaneet Irja Meronen, Suolo Mannela, Armi Miettunen, Pentti Toikkanen, Maarit Rinne ja Ritva Laakso. Taidehuutokauppoja on pidetty muutama.
Yhdistyksen jäsenen Timo Huurtaman yritys Idema Helsingistä sponsoroi yhdistystä 1000 markalla. Jukka Rinne on sponsoroinut tekemällä julisteita usean jäsenen tauluista. Yhdistyksen puheenjohtaja, sihteeri-rahastonhoitaja ja hallituksen jäsenet eivät ole saaneet palkkioita. He ovat tehneet talkootyötä.
Yhdistyksen toiminta
Jäseniä yhdistyksellä on ollut useana vuonna yli 40. Enontekiön Taideyhdistys on keskittynyt viimeiset parikymmentä vuotta lähinnä kuvataiteeseen.
Taideyhdistys on pystynyt järjestämään näyttelyitä vuosittain ainakin 15 vuoden ajan ja taideleirejä vuosittain, viimeisin vuonna 2007 Kilpisjärvellä. Ritva Laakso järjesti pääasiassa taideleirit ja näyttelyt 1990-luvulla.
Toimintansa alkuvuosina yhdistys järjesti Musiikkia Pohjoisessa ( Hetan Musiikkipäiviä) ja vuonna 1981 Taideyhdistys otti vastatakseen tapahtuman järjestelyt ja vuosina 1983-84 koko toiminta keskittyi yksinomaan Musiikkipäivien järjestämiseen.
Vuonna 1982 yhdistys järjesti norjalaisen tanssiteatteri Voluspån esityksen. On katsottu Bunuelin ja Dalin filmi Andalusialainen koira 1985.
Tehtiin 1989 retki Pöntsöön Reijo Raekallion Galleriaan, jossa vietettiin koko päivä myös maalaten.
Taideyhdistys tiedotti yhdistyksen käsitöitä tekeville jäsenille Ulkomaankauppaliiton 1993 ensimmäisen kerran järjestämästä käsityömyyntinäyttelystä Hetassa.
Enontekiön Taideyhdistys on menestynyt loistavasti lumenveistokilpailuissa Hetassa. Ensimmäisen 1995 järjesti Enontekiön kunta. Joukkue: Keimo Eira, Antti-Oula Juuso, Per-Ailu Gaup-Juuso, Harri Kesäniemi, Ritva Laakso, Irja Meronen, Rauni Pylväs, Olli Regina, Maritta Saarnio ja Inger-Sofia Näkkäläjärvi voitti sekä tuomari- että yleisöäänestyksen. Veistoksen "Pussauskukat" suunnitteli Maarit Rinne. Kiertopalkintona oli yhdistyksen jäsen Jaakko Paajasen poronsarviveistos. Lumenveistokilpailun järjesti toisen kerran Kehittyvä Enontekiö - projekti ja sen voitti jälleen Enontekiön Taideyhdistyksen joukkue: Elvi Alho, Keimo Eira, Irja Meronen ja Maarit Rinne. "Yhdessä" - veistos oli Maarit Rinteen suunnittelema.
Yhdistyksen logokilpailun voitti vuonna 1998 Maarit Rinne.
1.9.1999 järjestettiin Enontekiön Taideyhdistyksen 20-vuotisjuhlatilaisuus kunnan virastotalossa. Tilaisuuden avasi läänintaiteilija Henna Harri. Tilaisuuteen oli kutsuttu paljon kunniavieraita, mm. entisiä ja nykyisiä puheenjohtajia ja muita yhdistyksen jäseniä, maaherra, lähikuntien taiteilijoita ja taideseuroja, Lapin taidetoimikunta, yhteistyökumppaneita, Saamelaiskäräjät sekä kunnan virkamiehiä ja luottamushenkilöitä. Media myös kutsuttiin paikalle. Kunta osti juhlanäyttelystä useita tauluja.
Kesinä 2002-03 oli kesägalleria Hetan Kyläkaupan varastorakennuksessa. Se kunnostettiin ja siellä oli laaja myyntinäyttely.
Kittilän markkinamessujen yhteydessä 1997 järjestettiin Staalonveistokilpailu, jossa yhdistyksen jäsenet pärjäsivät hyvin. Tuomariston valitsema voittajastaalo oli Maarit Rinteen ja Taisto Laakson tekemä. Yleisöäänestyksen voitti yhdistyksen jäsen Pertti Stoorin veistämä staalo.
Irja Meronen ja Maarit Rinne lahjoittivat taulunsa seurakunnan yhteisvastuukeräyksen hyväksi.
Maalausleirit
Enontekiön Taideyhdistys järjesti ensimmäisen maalausleirinsä 1982 Vuontisjärven koululla ja on sen jälkeen järjestänyt joka vuosi leirin, joista 3 yhteistyössä norjalaisten kanssa Hattengissa Storfjordin kunnassa ja jäsenet ovat osallistuneet norjalaisen Storfjord Maleklubbin järjestämään leiriin. Monena vuonna taideleirin keskuspaikka on ollut Kotiseutumuseo Hetassa, joka on saatu käyttöön ilmaiseksi. Paikkana on ollut myös Saamelaismuseo, Kilpisjärven monitoimitalo, Norjassa Hattengin kulttuuritalo ja Elvevollenin koulu, Vuontisjärven koulu, Laina ja Auvo Telkin mökki ja Marjan Tupa Hetassa.
Opettajana on aina ollut ammattitaiteilija: Reijo Saarelainen Helsingistä 1982 ja 1992, Melek Macizi 1985, Pekka Syväniemi Rovaniemeltä 1986 ja 1991, Jorma Kuula Kemistä 1987 - 1990, Minna Hiltunen Nunnalahdesta 1993 ja 1994, Hannele Kivimäki Vantaalta 1995-1997, Henna Harri 1998 - 1999, Senja Vellonen Taideteollisesta korkeakoulusta Helsingistä 2000, Ulla-Britta Bredenberg Kittilästä useana vuonna, Riitta Sibakow-Mansikka Kittilästä monena vuonna.
Norjan leireillä ovat opettajina olleet lisäksi Stig Pettersson Ruotsista ja Jurjan Kuil Norjasta.
Vuonna 2000 järjestettiin yhdessä Lapin kesäyliopiston kanssa suomalais-norjalainen taideleiri kotiseutumuseolla, opettajana Senja Vellonen. Kurssista sai opintoviikkoja. Kurssilla tehtiin myös taiteilija- ja työkirjoja.
Leireillä opetetaan maalausta yksilöllisesti, ryhmässä, luentojen muodossa ja maalauksia katsomalla. Kaikille leireillä tehdyille pidetään kritiikki. Yhdistys suunnitteli 1999 lasten taideleirin Enontekiön kansalaisopiston kanssa. leirille tuli 34 lasta.
Leiriläiset ovat tehneet maalausretkiä Norjan Kautokeinoon, Kilpisjärvelle, Näkkälään, Leppäjärvelle, Vuontisjärvelle ja on myös maalattu Järämän linnoitusalueella ja Laestadiuksen tunnelmissa Ruotsin Karesuandossa.
Taidenäyttelyt
Taidemyyntinäyttelyitä on pidetty neljättäkymmentä, joissa öljy-, akvarelli- ja pastellimaalausten ohella tekniikkana on ollut grafiikka, sekatekniikka, piirustus, veistoksia on tehty luusta, puusta, hopeasta, pronssista, lumesta ja savesta, on tehty valokuvia ja tekstiilitöitä. Norjalaisten kanssa on ollut monta yhteisnäyttelyä niin Suomessa kuin Norjassakin.
Näyttelyt ovat olleet Hotelli Hetassa, Kotiseutumuseolla, Tunturi-Lapin luontokeskuksessa, Kilpisjärven monitoimitalossa, Jussantuvalla, Tunturihotelli Vuontispirtillä, Järämän museon näyttelytiloissa, Enontekiön kunnan virastotalossa, Hotelli Ylläskaltiossa Kolarin Äkäslompolossa ja Kemijärvellä. Joillakin yhdistyksen jäsenillä on ollut yhteisnäyttelyitä Helsingissä Galleria Pikassossa, Norjan Skibottenissa, Hattengissa, Nordreisassa ja Lyngenissä. 1991 kiersivät Marketta Nielsenin ja Maarit Rinteen taulut Pohjois-Norjaa.
Muu yhteistyö norjalaisten kanssa
Vuosittain on ollut yhteistyötä norjalaisen ystävyyskunnan Storfjordin kanssa. Vuonna 1987 Enontekiön Taideyhdistys puuhamiehenään puheenjohtaja Lauri Orava ja Storfjordin kulttuuripäällikkö Magnar Ryeng järjestivät ensimmäisen yhteisen maalausleirin Storfjordin Hattengissa. leirin jälkeen perustettiin Storfjord Maleklubb. Yhteisiä maalausleirejä on järjestetty sen jälkeen useita sekä Enontekiöllä että Storfjordissa.
Kun olympiatuli 8.1.1994 matkalla Lillehammeriin tuli Skibotteniin, niin Enontekiön Taideyhdistyksen jäsen Jaakko Paajanen teki siellä olympiaveistoksen jäästä ja Skibottenissa pidetyssä taidenäyttelyssä oli myös enontekiöläisten töitä. Jaakko Paajanen on voittanut myös kansainvälisiä lumenveistokilpailuja mm. Pajalassa Ruotsissa.
Torniolaakson kulttuurimatkailun perehdyttämisseminaarilaiset kiersivät linja-autolla ja kartoittivat alueen kulttuurikohteet Torniolaaksossa ja Storfjordissa. Ritva Laakso kertoi 11.11.1998 automatkalla Hetasta Järämään mm. Enontekiön Taideyhdistyksen toiminnasta ja yhteistyöstä Storfjordin kulttuuriväen kanssa. Osanottajia oli Suomesta, Ruotsista ja Norjasta, puhe tulkattiin.
Yhdistyksen esitykset
Vuonna 1987 esitettiin kunnalle että se hankkisi kunnan julkisiin tiloihin enontekiöläistä taidetta. Asia tuli ajankohtaiseksi kun uusi virastotalo oli valmistumassa.
Yhdistys valitsi 1985 toimikunnan viemään eteenpäin Yrjö Kokon muistomerkkihanketta. Tältä pohjalta perustettiin Yrjö Kokko - seura.
Tehtiin Tunturi-Lapin luontokeskukselle 1997 esitys, että Jyppyrän maastoon pystytettäisiin luonnon materiaaleista valmistettuja patsaita.
Kunnanhallitukselle tehtiin 1999 esitys, että Hettaan tehdään kuvaamataidon luokka ja että aikaisemmin kuvaamataidon luokkaa varten tehty suunnitelma toteutetaan.
( Ritva Laakso )
|
 |
|
|
