|
|
|
|
|
|
|
ja Hetassa esiintyneet muusikot kautta aikojen |
|
Hetan Musiikkipäivien järjestäminen ennen omaa organisaatiota
Tarina siitä miten lappilaisen kuoron keväisestä yhdessäolosta ja vuosittaisesta virkistysmatkasta Enontekiölle kasvoi merkittävä musiikkitapahtuma, on viehättävä ja samalla merkillinen historia. Tarinaan liittyy paljon onnellisia yksittäisiä tapahtumia mutta myös useita ikäviä muistojakin, joihin ei liene syytä puuttua sen enempää. Erkki Apajalahti kirjoitti vuonna 1988 "Hetta-kronikka"-nimisen opuksen ( ISBN 951-99927-0-7), jossa esittää Hetan musiikkipäivien (1969-1988) historian lähinnä Seitakuoron näkökulmasta. Alkuaikojen enontekiöläisten puuhamiesten ja -naisten ja varsinkin Enontekiön taideyhdistyksen näkökulmaa ei ole kukaan tiettävästi koskaan esittänyt julkisesti. Niinpä tässä pyrin tuomaan esiin sekä Hetassa vierailleiden että enontekiöläisten itsensä näkemyksiä Hetan musiikkipäivien historiasta. Mauno Astalaa on pidettävä koko idean isänä, ja häneen tutustuin jo 60-luvulla mutta musiikkipäivien ympärille sijoittunut yhteistyömme alkoi vuonna 1974, jolloin seitakuorolaiset olivat käyneet Hetassa jo kymmenkunta vuotta. Hetan Musiikkipäivät ry perustettiin vasta 1984. Enontekiöläisten tapahtuman järjestäjien kannalta tilanne oli kehittynyt 70-luvun loppupuolen tavattoman vaikeista ajoista paljon, ja varsinkin opetusministeriön mukaantulon varmistuminen oli tuolloin se ratkaiseva tapahtuma, jonka perusteella koko organisaatio voitiin uudistaa. Taideyhdistyksen vastuusta piti päästä ja etenkin Elsa Vuontisjärven tekemä vapaaehtoinen ja palkaton työ musiikkipäivien järjestämisessä oli kasvanut valtavaksi. Aikaisempi kunnan nihkeä suhtautuminen tapahtumaan oli tuolloin saatu muutettua myönteiseksi ja kunta olikin valmis ottamaan vastuun Hetan musiikkipäiviä järjestäneeltä pieneltä taideyhdistyksen porukalta.
Seitakuoron (http://www.seitakuoro.fi/historia.html) perustivat siis kemiläinen opettaja Mauno Astala ja pellolainen opettaja Paavo Heikkilä vuonna 1961. Aluksi ilman varsinaista kotipaikkaa kokoontuvasta lappilaisesta kuorosta tuli vuonna 1975 Rovaniemen kaupungin ja Lapin musiikkiopiston kamarikuoro. Syksyllä 2000 kuoro muutti Rovaniemen kansalaisopiston kuoroksi. Keväällä 1963 kuoro kokoontui hiihtämään ja samalla harjoittelemaan Hettaan majapaikkanaan Hetan kansakoulu. Hettaan kuorolaiset sai houkuteltua Paavo Heikkilä, joka tunsi paikat entuudestaan hyvin. Kirkkoherra Aimo Kallion kanssa kuoro sopi pääsiäissunnuntaiden kirkkomusiikista, josta voidaan katsoa alkaneen Hetan musiikkipäiviksi kehittyneen tapahtumaperinteen. Apajalahti kertoo kirjassaan miten he vierailessaan hettalaisten Aura ja Armas Vuontisjärven kotona sekä syödessään Maija ja Kalle Vuontisjärven majatalossa tunsivat olevansa tervetulleita ja arvostettuja vieraita Enontekiöllä. Majapaikkana ollut ilmainen koulurakennus vaihtui vuonna -65 valmistuneeseen kansalaiskoulun asuntolaan, mistä korvaus tuli maksetuksi ilmaisilla musiikkiesityksillä pääsiäisajan kirkonmenoissa. Maija Vuontisjärven mahtavat sapuskat sekä Enontekiön kunnan koululaitoksen tarjoama majapaikka olivat ne perusasiat joiden pohjalle seitakuorolaisten esiintymiset Hetassa perustuivat. Tietysti pääsiäisen ajankohta, ilmat ja maisemat sekä hiihtäminen keväisillä hangilla on laskettava myös tärkeiksi tekijöiksi jotka saivat muusikot tulemaan vuodesta toiseen tänne Lapin perukoille. Eri puolilla Lappia asuville kuorolaisille kyse oli tietysti myös tuiki tarpeellisesta kokoontumisesta ja harjoittelemisestakin.
Vuonna 1966 kunta ei antanutkaan koulurakennusta majapaikaksi ja kuoro vaihtoi Hetasta Kittilään majoittuen emäntäkoululle. Jo alkuvuosista lähtien oli Mauno Astala innostanut mukaan keväiseen kokoontumiseen muitakin muusikkoja mm. Kaustisilta ja Sibeliusakatemiasta seitakuorolaisten lisäksi. Kun Enontekiön kunta taas -67 päästi heidät majoittumaan asuntolarakennukseen kehittyi tästä syystä kirkkokonserteista yhä vaikuttavampi konsertti- ja musiikkitapahtuma. Astalan haaveena oli valmistaa laaja Lapin musiikkia käsittävä teos ja sitä varten hän kokosi kotiinsa valtavan määrän lehtileikkeitä ja muuta aineistoa. Hän solmi ja piti yllä myös yhteyksiä koko kalotin muusikoihin ja heidän organisaatioihinsa, jossa mielessä hänen tavoitteensa tehdä maatamme tunnetuksi ulkomailla musiikin avulla toteutui. Ensimmäisessä painetussa ohjelmalehtisessään vuonna 1968 Astala kirjoitti: "Lapin erikoispiirteitä hyväkseen käyttäen Seitakuoro on jo useana vuonna houkutellut laulu- ja soittotaitoisia hiihtäjiä pääsiäisleirilleen ahkeran ja vapaa-aikaa rikastuttavan musisoinnin sekä konsertoimisen pariin, nyt jo viidennen kerran Enontekiön Hettaan, ja täten osoittanut, että kulttuuripalveluksia voidaan kehittää muuallakin kuin suurissa keskuksissa." ( Hetta-kronikka, s.14). Mutta vasta seuraavana vuonna, pääsiäisenä 1969 Mauno Astala rakensi seitakuoron keväisestä kokoontumisesta virallisen konserttitapahtuman ja nimitti sen "Hetan Musiikkipäiviksi". Pääosa rahoituksesta tuli vielä Seitakuoro-yhdistyksen kautta, vaikka Lapin läänin taidetoimikunta olikin jo varojen myöntäjänä. Hänen yksin tekemänsä työmäärä oli valtava ja kun se vei hänen kaiken aikansa ei Maunon työ kuoron johtajana enää tyydyttänytkään kuoroa. Niinpä Seitakuoro erotti hänet taiteellisen johtajan pallilta ja valitsi uudeksi johtajakseen Pekka Vapaavuoren. Mauno Astala keskittyi yhä tiukemmin "Musiikkia Pohjoisessa"-konsertteihin, mikä tapahtumasarja laajeni laajenemistaan ja sai jo huomiota etelässä paljon enemmän kuin itse tapahtumapaikkojen asukkaissa. Hetassa ja Enontekiöllä ilmeni jopa selvää vastustustakin. Silti vakavimmat ongelmat liittyivät tapahtumien rahoittamiseen ja järjestävän organisaation puuttumiseen.
Hetan ensimmäiset musiikkipäivät vuonna 1969
Mauno Astala kutsui Hettaan akateemikko Joonas Kokkosen pääsiäiseksi 1969. Konserttien esiintyjinä olivat ruotsalaiset Stig Erikson ja Ulf Johansson sekä Framnäs Stråkensemble rehtori A.Wennströmin johdolla. Seitakuoro oli edelleen silti pääesiintyjänä. Yleisöä konserteissa, joita pidettiin kaikkiaan kolme ei juuri ollut. Ensimmäinen konsertti pidettiin keskikoulun juhlasalissa pääsiäislauantaina, toinen kirkossa yömusiikkina ja kolmas varsinainen pääsiäiskonsertti sunnuntaina kirkossa. Akateemikko Kokkonen seurasi päivien aikaista harjoittelua tiiviisti ja pitämässään esitelmässä "musiikin harrastaminen" kannusti Hettaan kokoontuneita muusikkoja, joita oli kaikkiaan 51 henkeä, 36 kuorolaista ja 15 soittajaa. Apajalahti kirjoittaa teoksessaan (s.17, Hetta-kronikka): " Maija Vuontisjärvi, joka vastasi nytkin koko joukon muonituksesta, sanoi: Tämähän on kauhean kiva asia. Näin saamme Hettaan jotain ohjelmaa ja ihmiset (turistit) huomaavat, että tännehän kannattaa tulla muutenkin kuin vain hiihtämään. Pitäisi mainostaa Etelä-Suomen lehdissä, jotta kaikki tietäisivät Enontekiön perinteisestä pääsiäisen musiikkijuhlista.
Vuonna 1973 Mauno Astala ilmoitti: Kolmena viimeisenä vuonna olen lähettänyt Musiikkia Pohjoisessa-projektin materiaalin turhaan kymmenille Suomen, Ruotsin ja Norjan lehdille. Vain harva lehti kiinnostui. Tänä vuonna en enää lähetä."
Suomen yleisradio (ilmeisesti Joonas Kokkosen pyynnöstä) nauhoitti kuitenkin tämän Hetan musiikkipäivien koko ohjelman.
Kalotin keskeisin musiikkitapahtuma
Seuraavana vuonna Mauno Astala oli onnistunut saamaan Hettaan melkoisen joukon pohjoismaisia esiintyjiä koska sai huomattavan tuen musiikkipäivien rahoitukseen Pohjoismaiden neuvoston kautta. Samana vuonna Rovaniemellä järjestetyssä pohjoiskalottikonferenssissa ei kuitenkaan Astalan työtä huomioitu mitenkään, vaikka todettiinkin että kolmen maan yhteistyölle on voimakasta tarvetta. Vuonna 1971 esiintyjäkaarti oli kasvanut moninkertaiseksi eivätkä kaikki suinkaan mahtuneet Hetan kansalaiskoululle. Musiikin harrastajia oli kaikkiaan 220 henkeä kaikista pohjoismaista. Pääesiintyjät olivat nyt Tromssasta. Oheiskonserttejakin järjestettiin jo Kittilässä, Sodankylässä, Kautokeinossa, Sieppijärvellä ja Övertorniossa. Toisena pääsiäispäivänä pidettiin myös symposiumi Hetassa. Siihen osallistuivat mm Bernt Johan Ottem ja Victor Rostin Svendsen Norjasta, Einar Isacsson Ruotsista ja Erkki Apajalahti, Mauno Astala ja Stig Forsman, jotka keskustelivat musiikkipäivien siirtämisestä Rovaniemelle. Ajatus ei saanut riittävää kannatusta ( Apajalahti). Vuoden 1972 musiikkipäiviltä puuttuivatkin sitten norjalaiset kokonaan. Svendsen vei muusikot keväällä Neuvostoliittoon ja Ottemin ja Astalan välit olivat menneet poikki.
Yhteistyö kangertelee
Pohjoismaiden neuvostossa ei myöskään enää arvostettu Hetan tapahtumaa, joten myös rahoitus alkoi takkuilla taas. Silti musiikkipäiville oli tulossa 130 musiikin harrastajaa. Mauno Astala oli kutsunut heitä Hollannista, Unkarista ja Englannista asti. Hetan kirkon urut olivat huonossa kunnossa ja ne korjattiinkin Astalan toimesta koska seurakunnalla ei luultavasti ollut tähän määrärahoja. Seuraavana vuonna 1973 Hetan musiikkipäivät saivat oman postimerkkileimansa. Ja Kautokeinossa pidettävä konsertti oli siirtynyt kirkosta vasta valmistuneeseen Juhlsin hopeapajan laajennettuihin tiloihin. Esiintyjiä oli edelleen lähes kaksisataa mutta mikään yleisömenestys ei Hetassa pidetyt konsertit vieläkään olleet. Varsinkin paikkakuntalaiset tuntuivat puuttuvan tilaisuuksista. Päärahoitus tuli nyt melkein yksinomaa Lapin läänin taidetoimikunnan kautta ja Mauno Astalan omasta pussista.
Enontekiön kunnassa ilmeni yhä enemmän kritiikkiä koulun tilojen käytöstä ilmaiseksi musiikkipäivien tarpeisiin ja niinpä koululautakunta määräsikin tiloista perittäväksi vuokraa. Peruskoulu-uudistus oli kuitenkin toteutettu -72 ja kansalaiskoulusta sekä kunnallisesta keskikoulusta tuli nyt Enontekiön yläasteen koulu. Kunnallinen hallintokin oli muuttunut ja koulutoimenjohtajan virkaa alkoi hoitaa Teuvo Jaakkola sivutoimenaan. Hän ymmärsi musiikkipäivien arvon kulttuuritapahtumana ja järjesti edelleen koulun tilojen käytön melko pienestä summasta huolimatta vastaäänistä.
Vuonna 1974 koululautakunta korotti vuokran 2500mk:ksi ja määräsi summan maksettavaksi etukäteen 1. huhtikuuta mennessä. Osallistujia ja siis yöpyjiä ei ollut enää kuin 70, joten Enontekiön päässä musiikkipäivien vastustus oli selvästi vahvistunut ja pyrkimyksenä oli koko toiminnan lopettaminen. Syytä on silti hyvin vaikea ymmärtää. Astalalla oli todella vaikeita rahoitusongelmia, sillä huolimatta taidetoimikunnan varmasta tuesta oli rahojen saanti aina myöhässä. Niinpä Mauno joutui (Apajalahden mukaan) maksamaan kyseisen vuokrasumman omistaan ja tilitykset taidetoimikunnalle oli senkin vuoksi hankalia - omat ja avustukset menivät selvästi sekaisin. Merkittäväähän tässä kaikessa oli se, että Enontekiöllä varsinaisena tapahtumapaikkana ei kuntaorganisaatio millään tavalla - yksityisiä henkilöitä lukuun ottamatta - pannut tikkua ristiin saatikka myöntänyt mitään apua Hetan musiikkipäivien järjestämiseen. Hetan Majatalon väki sekä muutamat muut kulttuurista kiinnostuneet kannattivat tapahtuman järjestämistä myös taloudellisesti ja koulutoimenjohtaja Jaakkola piti päänsä lautakunnassa, mutta kaiken yllä leijjui tuolloin kysymys: Vieläkö Hetan musiikkipäivät järjestetään seuraavanakin vuonna? Mauno Astala tilitti vuoden 1974 konserttien järjestämisestä yli 18 000 mk:n tappion itselleen. Menoja oli ollut 24 409 mk ja tuloja 5 512 mk. Hän uskoi kuitenkin saavansa tappion peittämiseen opetusministeriön tilapäistä avustusta 10 000mk.
Mauno oli taiteilija
Vuonna 1975 jouduin itse Mauno Astalan juoksupojaksi. Levitin hänen lähettämiänsä konsertti-ilmoituksia eri puolille Enontekiötä ja sovin ruokailuista ja konserttitilojen siivouksista. Olin jopa lipunmyyjänä. Mistään kulukorvauksista ei koskaan puhuttu eikä siksi maksettukaan mitään. Tuon vuoden musiikkipäivät olivat järjestyksessään seitsemännet. Astala, Kari Forsman ja Jouko Pipatti olivat perustaneet hiukan aikaisemmin Kemissä Hetan musiikkipäivien kannatusyhdistyksen, mutta Astalalla oli entistä enemmän vaikeuksia päivien rahoituksen kanssa. Muistan taidetoimikunnan sihteeri Kari Laineen kyselleen enontekiöläisten halukkuutta toimia musiikkipäivien uudelleen organisoimiseksi. Suomen musiikkioppilaitosten liiton toiminnanjohtaja Aimo Ritaluoto lausui asiasta seuraavaa ( Hetta-kronikka s.45): " Enontekiöläiset eivät todellakaan sen ennemmin kunnallisella kuin muullakaan tasolla arvosta musiikkipäiviään." Samana vuonna tuntuivat katkenneen myös Mauno Astalan yhteydet sekä ruotsalaisiin että norjalaisiin muusikoihin ja musiikkilaitoksiin.
Kahdeksannet Hetan musiikkipäivät vuonna 1976 epäonnistuivat järjestelyiltään ja konsertti-ilmoituksetkin Mauno toi vasta tullessaan itse pääsiäiseksi Hettaan. Kirkkokonserttiin lippujen myyminen tuntui epätoivoiselta tempulta ja suostuminen siihen oli erityisen vaikeata.
Välillä "systeemi" taas toimi
Vuoden 1977 järjestelyihin Astala oli paneutunut tosissaan ja hän oli saanut myös tuntuvaa apua . Esitteet ja ilmoitukset olivat aivan eri luokkaa kuin edellisinä vuosina ja tulivat Enontekiöllekin riittävän ajoissa jotta ne ehti levittää eri kyliin ja konserttipaikoille, joita oli paljon. Kunnanjohtaja Jorma Raatikainen suhtautui musiikkipäiviin hyvin myönteisesti ja kunnanhallituksen jäsen ja Hetan Aitan yrittäjänä toimiva Elli Valkama antoi myös tukensa paikallisissa järjestelyissä. Vahvin tuki paikkakunnalla oli tietysti Hetan Majatalon väessä ja mm Alpo Vuontisjärvi järjesti ja hoiti omalta osaltaan majoitus- ja ruokailupuolta musiikkipäivien ajan. Enontekiöllä tehtävät valmistelut olivat pitkälti täysin vapaaehtoisen ja palkattoman työn varassa - vaikka puheita kuuluikin miten majoituksella ja ruualla ansaitaan muka hirmuisia summia. Opetusministeriö oli nyt myöntänyt Astalalle 9000 mk:n avustuksen mikä merkitsi sitä, että Helsingissä alettiin vakavasti suhtautua tapahtumaan, joka oli vuosi vuodelta jatkunut vaikeuksista huolimatta. Idean isä itse kertoi satsanneensa omia rahojaan ainakin 50 000mk neljän edellisen vuoden aiheuttamiin tappioihin. Talkootyötä, jonka vapaaehtoiset tekivät musiikkipäivien eteen ei kukaan ole koskaan arvioinut rahassa.
Enontekiön Taideyhdistys syntyy
Tammikuussa vuonna 1979 perustimmekin sitten Enontekiön Taideyhdistyksen. Idea yhdistyksestä joka tukisi eri taiteenalojen harrastajia Enontekiöllä oli kypsynyt toiminnaksi. Perustajina olivat kirjailija Elsa Vuontisjärvi, Lauri Orava, Elli Valkama ja kunnanjohtaja Jorma Raatikainen. Vielä vuonna -78 toimin edellisten vuosien tapaan Mauno Astalan juoksupoikana toimitellen mm hänen lähettämiään julisteita ilmoitustauluille, tolppiin ja rakennusten seiniin eri puolille Enontekiötä ja sen ympäristöä. Myös tilojen varaukset ja anomusten tekemiset tiloista teettivät töitä. Musiikkipäivät olivat kymmenennet ja tasavuoden järjestelyt olivat massiiviset; 44 konserttia 33 paikkakunnalla. Hetan tapahtumassakin oli soihtukulkue tunturiin, jossa 150 hiihtäjää soihtuineen lähti pääsiäislauantaina koululta Ounastunturiin musiikin säestäessä. Astala oli saanut avukseen torniolaisen Reima Tuomen ja Hetassakin järjestelyt hoidettiin paikallisen porukan avulla, joten Mauno totesi lehdille tyytyväisenä että nyt Enontekiölläkin on alettu ymmärtämään tapahtuman arvo.
Rahoitus ontuu jälleen
Mutta yhdennettoista Hetan musiikkipäivät jäivät yhtäkkiä lähes ilman rahaa. Taidetoimikunta ja muut viralliset rahoituskanavat eivät myöntäneet varoja - koska Astalan heille toimittamissa selvityksissä oli puutteita. Kari Laineen sanojen mukaan Mauno oli jopa kieltäytynyt tekemästä tiliselvityksiä, jotka olisivat olleet ehdoton edellytys avustusten myöntämiselle. Vuoden 1979 päiviä varten oli haettu 50 000 avustusta mutta Lapin läänin taidetoimikunta ei voinut myöntää kuin 5000mk tilitysten puuttuessa. Toimikunnasta otettiin yhteyttä ja kerrottiin, että rahoitus järjestyy vain jos Enontekiön taideyhdistys ottaa vastuun. Puheenjohtajana neuvottelin asiasta Kari Laineen kanssa ja sovimme asian. Puhuin tästä järjestelystä tietysti myös Mauno Astalan kanssa ja hänelle se sopi hyvin. Joulukuun 28. 1979 taideyhdistys toimittikin sitten valtion kulttuuriviranomaisille raha-anomuksen jatkuvasta vuosittaisesta tuesta Hetan Musiikkipäivien rahoituksesta.
Vastuu siirtyy taideyhdistykselle
Vuonna 1980 toimittaja Juhani Niska kuvasi tilannetta seuraavasti: " Hetan soinnut saattavat herättää paikallisen taideyhdistyksen. Vuotuinen tapahtumahan olisi toiminnan kiinteitä solmuja. Työ ei taatusti tekijöiltä loppuisi, sillä viimeistä volyymia tapahtumasta ei ole loihdittu. Enontekiön kuntaporras antaa viitteitä vireän yhdistyksen tulosta. Omiin oloihinsa tyytynyt kunta on sekin heräämässä. Pääsiäisen soinnut kun tuovat seutua miellyttävällä tavalla julkisuuteen. Ja jos taideyhdistyksiä perustetaan muualle Lappiin, niin miksei Enontekiöllekin. Kyse on vain toimista - puheitten jälkeen." ( Hetta-kronikka, s.63). Musiikkia Pohjoisessa -projektissa oli Astalan järjestämänä nyt 12. kerran yhteensä 51 konserttia. Lapin läänin taidetoimikunta myönsi Enontekiön Taideyhdistyksen kautta näihin tapahtumiin nyt 8000 mk. Mauno Astala ilmoitti tappioidensa ja henkilökohtaisesti tapahtumiin uhraamiensa varojen yhteissumman nouseen jo noin 110 000 mk:aan. Myös Enontekiöllä oli rahoitusongelmia: yhdessä Elli Valkaman kanssa jouduin tekemään henkilökohtaisia vekseleitä maksaaksemme esiintymiskuluja ajallaan. Kuluissa piti tinkiä ja olla tarkkoina vaikka rahat aina saatiin jostakin kerättyä vekseleihinkin. Ajoittain touhu tuntui järjettömältä varsinkin siksi, että taideyhdistyksen olimme perustaneet aivan muussa tarkoituksessa kuin mihin sen kautta jouduimme - kukaan meistä ei nimittäin ollut musiikin harrastaja.
Vähitellen yhdistyksen sihteerinä toiminut Elsa Vuontisjärvi joutui kantamaan suhteettoman suuren vastuun ja työmäärän, vaikka pienen yhdistyksen vähäinen väki olikin hänen tukenansa.
Torniolaaksolaiset astuvat kuvaan
Maaliskuussa 1981 puolitoista vuotta anomuksen lähettämisestä opetusministeriöstä tuli kieltävä vastaus rahoituspyyntöön. Sitä ennen 17. tammikuuta -81 olimme järjestäneet Tornionlaakson kuntain toimikunnan kanssa neuvottelutilaisuuden, jota jatkettiin helmikuun 14. päivänä. Tarkoituksena oli musiikkipäivien rahoitusongelmien ratkaiseminen ja vakauttaminen. Enontekiön kuntaa ja samalla taideyhdistystä edustivat Jorma Raatikainen, Elli Valkama, Vuokko Ruha ja Elsa Vuontisjärvi. Myös Kari Laine oli paikalle kutsuttuna kuten Mauno Astalakin joka ei kuitenkaan tullut tilaisuuteen. Tornionlaakson kuntain toimikuntaa edustivat Veli Arrela, Yrjö Alamäki ja Ossi Kortelainen. Tällöin todettiin ettei Mauno Astalaa syrjäytetä mitenkään itse ohjelman järjestelyissä mutta uutena toimijana olisi myös kunnan kulttuurilautakunta. Sovittiin, että taidetoimikunta myöntäisi taideyhdistykselle 10000mk ja kuntain toimikunta 5000mk avustuksena. Enontekiön kunta tulisi mukaan tilojen luovuttajana korvauksetta ja myös siivoutti ne. Kokonaisbudjetiksi sovittiin 19 000mk.
Niinpä kolmannetoista Hetan musiikkipäivät sisälsivät kuusi konserttia ja muusikoita vieraili pohjoisessa yhteensä 53. Ensimmäistä kertaa esiintyjinä oli myös paikallisia musiikin harrastajia, nimittäin Enontekiön naiskvartetti. Tällöin saatiin päivien virallinen logokin, joka oli tilattu taiteilija Pentti Tullalta.
ja Enontekiön kunta sitoutuu vihdoin toimintaan
Kiirunassa oli vuonna 1974 perustettu Pohjoiskalotin musiikkineuvosto. Tämä kokoontui Rovaniemellä helmikuussa 1982 pohtimaan muun muassa sitä miten tässä tilanteessa varsinaiset musiikin ammattilaiset voivat vaikuttaa musiikkielämän organisoitumiseen. Paikalla olivat neuvoston jäsenet Erling Nordlund, Göran Nilsson, Bernt Johan Ottem, Mauno Astala ja Erkki Apajalahti. He totesivat ettei musiikkineuvostolla ole taloudellisia edellytyksiä joilla puuttua kehitykseen esimerkiksi niin, että myöntäisivät varoja Hetan musiikkipäivien järjestelyihin. Rovaniemen kokous päätyi siihen että kaikki jäsenet jättivät eronpyynnön. Näin loppui Pohjoiskalotin musiikkineuvoston toiminta. Enontekiöllä jatkettiin Hetan XIV musiikkipäivien järjestelyitä tiiviisti Elsa Vuontisjärven johdolla. Avustusta oli saatu taidetoimikunnalta 12 000 mk ja Tornionlaakson kuntain toimikunnalta 5000 mk. Enontekiön kunta oli yhä tiukemmin sidottu toimintaan ja se lupasikin järjestelyihin lisäapua palkkaamalla työllistämistuella toimistovirkailijan kahdeksi kuukaudeksi. Myös koulun tiloista ei peritty enää vuokraa. Taidetoimikunnan sihteeri Kari Laineen osuus järjestelyissä oli merkittävä ja Mauno Astala sopi omalla tahollaan eri esiintymisryhmien kanssa.
Musiikkipäivät eksyvät Kittilään
Mauno Astala ei pitänyt uutta järjestelyorganisaatiota itselleen sopivana ja otti yhteyttä Kittilän kuntaan tarjoten heille Musiikkia Pohjoisessa - projektiaan esittäen Kittilän kulttuurilautakunnalle että Enontekiö olisi muka luopunut tapahtuman järjestelyistä. Vaikka asia tuli Enontekiön taideyhdistykselle täytenä yllätyksenä ja suututti jokaista joka oli vuosikausia tehnyt Maunon kanssa yhteistyötä ( mikä ei aina ollut läheskään helppoa), pidettiin tunteet kurissa ja esitettiin kittiläläisille neuvottelupyyntö. Helmikuun 17. päivänä 1982 pidetyssä kuntien välisessä neuvottelussa asiat selvitettiin ja Mauno Astalan yritys siirtää tapahtumapaikka Kittilään torjuttiin. Kittilän kunnan edustajana oli tuolloin Anneli Aro, joka siirtyi seuraavana vuonna Enontekiön kulttuurisihteeriksi. Annelin toiminta tilanteessa oli ansiokasta. Erikoisuutena tästä episodista jäikin vain postileima, jonka Mauno oli ehtinyt anoa Kittilään ja mikä tältä vuodelta jäi saamatta Enontekiölle. Hetan musiikkipäivät vuonna 1982 olivat poikkeuksellisen menestyksekkäät ja varsinkin paikalliset esiintyjät kuten Esa Keskitalo ja Vuontisjärven tyttökuoro Timo Kurjen johdolla vetivät myös paikallisen väen konsertteihin. Enontekiöläiset olivat nyt selvästi hyväksyneet tapahtuman omakseen.
Myös talous vakaalle pohjalle
Vuoden 1983 musiikkipäivien talous näytti nyt paljon paremmalta; läänin taidetoimikunta myönsi avustusta 15 000mk ja Suomen kulttuurirahastolta saatiin 7500 mk. Kun Tornionlaakson kuntain toimikunta myönsi sekin 5000 mk, ohjelmista ja mainoksista laskettiin saatava 9000 mk ja opetusministeriö myönsi nyt 10 000mk oli tilanne aivan toinen kuin ennen. Niinpä oli aika myös keskittyä enemmän juhlien taiteelliseen johtamiseen. Tähän toimeen rekrytoitiin lähinnä Kari Laineen avustuksella Pekka Vapaavuori. Mauno Astalan jäädessä (omasta halustaan) taka-alalle ollen silti itseoikeutettu juhlien johtaja. Maunohan puuhasi edelleen Musiikkia Pohjoisessa- projektinsa vuosittaiset konsertit, joita hänen esitteessään -83 oli kaikkiaan 62 kappaletta eri puolilla Pohjoista. Hetan XV musikkipäivien ohjelma oli arvostelujen mukaan erittäin korkeatasoinen. Jopa esite oli aivan upea 24-sivuinen kiiltopaperille painettu julkaisu etusivullaan Enontekiön kunnanjohtaja Tuomo Karjalaisen tervehdyssanat. Hetan tilaisuuksissa saavutettiinkin yleisöennätys kun saapuvilla oli yhteensä noin 2000 kuulijaa.
Musiikkipäivien taustavoimat organisoituvat uusiksi
Kuudennettoista musiikkipäivät vuonna 1984 oli Pekka Vapaavuoren suunnitelman mukaan eräänlaista juurilleen palaamista, mikä merkitsi keskeistä asemaa myös Seitakuorolle.
Kaikkiaan konsertteja ja musiikkitilaisuuksia järjestettiin Enontekiöllä 11 kappaletta. Talousarviokin alkoi lähennellä 100 000 mk. Musiikkia Pohjoisessa - projektiin vuodelle 1983 oli Mauno Astala kirjannut kaikkiaan 46 tapahtumaa eli 35 Enontekiön lisäksi. Pääsiäispäivänä oli Hettaan kokoontunut todella vaikuttava joukko suomalaisia musiikkielämän vaikuttajia. Paikalla oli kaikkiaan 23 henkeä ja tarkoitus oli keskustella Hetan Musiikkipäivien kehityksestä eteenpäin. Asiantuntijoita olivat mm valtion säveltoimikunnan puheenjohtaja Ellen Urho, Kuhmon Kamarimusiikin johtaja Seppo Kimanen, Tapiolan kuoron johtaja Erkki Pohjola, Kari Laine läänin taidetoimikunnasta, ruotsalaisia Rikskonserter- ja Regionmusiken-organisaatioiden edustajia sekä Tromssan musiikkikoulun edustaja, Mauno Astala, Tornionlaakson kuntain ja Enontekiön kunnan edustajat sekä Enontekiön Taideyhdistyksen puheenjohtaja Orava ja sihteeri Elsa Vuontisjärvi. Puhetta johti Pekka Vapaavuori ja muistion kokouksesta laativat Anneli Aro ja Anja Rötkönen, joka edusti tuolloin Närp-toimikuntaa eli lähinnä pohjoismaista yhteistyötä. Mauno Astalan esitettyä musiikkipäivien historiaa koskevan puheenvuoronsa kerroin suunnitelmista perustaa musiikkipäiviä varten aivan oman yhdistyksensä, joka samalla sekä organisoisi tapahtuman että sitoisi Enontekiön kunnan mukaan päätöksentekoon ja järjestelyihin. Esitykseni hyväksyttiin yksimielisesti ja kokous kirjasi toimenpiteiksi valmistelut uuden yhdistyksen säännöiksi, henkilöstöresurssien kartoituksen, yhdistyksen perustamisen välittömästi sekä sen että kuntaan pitää perustaa kulttuurisihteerin virka.
Hetan Musiikkipäivät ry:n perustava kokous pidettiin 28. toukokuuta 1984. Kunnanjohtaja Tuomo Karjalainen oli kokouksen koollekutsujana. Perustajajäseniksi merkittiin: Jorma Juutilainen, Fiilus Keskitalo, Maija-Liisa Keskitalo, Timo Kurki, Anja Rötkönen, Aura Vuontisjärvi, Elsa Vuontisjärvi, Anneli Aro ja Lauri Orava. Ensimmäiseksi hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Elsa Vuontisjärvi.
Mauno Astala on kiistatta Hetan Musiikkipäivien "isä". Kukaan tuskin koskaan pystyy edes arvaamaan kuinka paljon työtä ja varoja Mauno ideaansa uhrasi. Vaikka tuon työn varjoon jää paljon muutakin, muita toimijoita ja asian eteen tehtyjä uhrauksia, on nähtävissä se valtava musiikin harrastustoiminta joka eri puolilla on virinnyt ja saanut lisäpotkua niiltä musiikin ammattilaisilta ja harrastajilta jotka ovat Hetassa esiintyneet. Nykyisin Enontekiöllä musiikin harrastus on erittäin aktiivia ja mm kansalaisopiston keskeisimpiä toimintoja.
Enontekiöläiset muusikot ovat menestyneitä ja vaikka yhteyttä edellä kuvattuun musiikkipäivien historiaan ei olisikaan - ei positiivista vaikutusta paikalliseen harrastuneisuuteen voida kai kieltääkään.
Vuontisjärvellä 30.12.2007
Lauri Orava
|
|
|
