|
|
|
51.5 kt 09.08.
Ohjemoniste alustusten tekemiseen
|
|
524 kt 13.10.
Täydennyspaketti etiikan historiaan
|
|
57.5 kt 20.08.
Kristillisen etiikan kannalta keskeisiä Raamatunkohtia
|
|
ETIIKKA - NÄKÖKULMA HYVÄÄN ELÄMÄÄN
Moraali ja etiikka
Moraali (lat. mos, mores = tapa.) = Käytännön elämän pohdintaa, ratkaisuja ja toimintaa oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan suhteen.
Etiikka (kr. ethos, ethika = tapa.) = Hyvän elämän, hyvän ja pahan sekä oikean ja väärän TUTKIMUSTA. Etiikka on tiedettä, joka tutkii moraalia.
Arvot = Arvoilla viitataan toiminnan päämäärään, pyrkimykseen, joka pyritään saavuttamaan. Eettisesti/ moraalisesti hyvä perustuu arvoihin, joten arvot ohjaavat moraalia.
Arvojen lajeja:
- Perus- eli itseisarvot = itsessään arvokkaat asiat
- Totuus
- Kauneus
- Hyvyys
- (Pyhyys)
- Välinearvot = arvokkaina välineinä, joilla tavoitellaan perusarvoja tai arvostuksia
- Ihanteet = ihmisen ominaisuuksia
- Rehellisyys
- Viehättävyys
- Reiluus (oikeudenmukaisuus)
- Arvostukset = perusarvojen johdannaisia
Arvohierarkia = arvojen järjestelmä, keskinäinen järjestys
Normit (lat. norma = ohjenuora, sääntö) = Normit ovat käyttäytymissääntöjä, jotka pitävät yllä arvoja
Normihierarkia = normien keskinäinen järjestys
Mihin moraali perustuu?
Kolme näkemystä:
I Moraali perustuu ihmisluontoon
- Eettinen naturalismi = moraali voidaan johtaa ihmisluonnosta, luonnollisuudesta ja/ tai tarpeista
- Ihmisen toimintaa ja tarpeita tarkkailemalla voimme päätellä, mitä on hyvä elämä, oikea ja väärä, hyvä ja paha
=> moraali vastaa ihmisen luonnollista olemusta
II Moraali perustuu Jumalaan
- Jumala takaa moraalin yleispätevyyden
- Ilman Jumalaa ei olisi olemassa riippumatonta tahoa, joka voisi ratkaista useiden erilaisten eettisten näkemysten välisen ristiriidan.
III Moraali perustuu järkeen
- Jokainen ihminen ymmärtää tarvitsevansa muita ja elävänsä muiden keskellä
=> On järkevää toimia moraalisesti oman ja yhteisön hyvinvoinnin kannalta.
Erilaisia käsityksiä koskien yksilön, kulttuurin ja moraalin suhdetta
Subjektivismi = Jokainen voi valita arvonsa itse ja asettaa ne haluamaansa arvojärjestykseen
Relativismi = Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa arvojen järjestystä
Kulttuurirelativismi = Arvot ja niiden järjestys ovat kulttuurisidonnaisia
Eettinen pluralismi = Vaikka eri yksilöiden ja kulttuurien arvot eroavat toisistaan, niillä on yhteinen pohja tai perusta
Eettinen monismi = On aina olemassa arvoja, jotka ovat ensisijaisia yksilöstä ja kulttuurista riippumatta
HYVÄ ELÄMÄ KRISTINUSKON MUKAAN
Kristillinen etiikka perustuu:
1. Raamatun eettisiin ohjeisiin ja
2. kristillisiin opinkappaleisiin, uskon- ja elämänkäsityksiin.
Kristillinen etiikka sisältää:
Raamatun etiikan VT + UT
Kirkkohistoriassa esiintyneet käsitykset:
- Vanhan- ja keskiajan kirkkoisät (esim. Augustinus, Gregorianus sekä muut ortodoksiset kirkkoisät)
- Eri kirkkokuntien eettiset käsitykset/ kannanotot (katolinen ja ortodoksinen kirkko, luterilainen kirkko, reformoitu kirkko sekä lukuisat muut kirkkokunnat)
Tämän päivän kristikunnan eettiset käsitykset:
- Eri kirkkokuntien eettiset käsitykset/ kannanotot
- Ekumeenisen liikkeen eettiset käsitykset/ kannanotot
- Yksittäisten kristittyjen eettiset käsitykset/ kannanotot
Ihminen - Jumalan kuva
Kristinuskon mukaan Jumala loi ihmisen kuvakseen, siksi ihmisellä on:
- erityinen suhde Jumalaan
- erityisiä mahdollisuuksia:
- kyky ymmärtää elämä Jumalan lahjaksi
- kyky kokea olevansa Jumalan rakkauden kohde
- mahdollisuus puhua Jumalalle
- erityinen vastuu lähimmäisistä ja koko luomakunnasta
Jumala ilmoittaa tahdostaan ihmisille => ihmisen tehtävänä on noudattaa Jumalan tahtoa, osoittaa kiitollisuutta Jumalalle rakastamalla muita ihmisiä ja luomakuntaa
Omatunto
Omantunnon muoto:
- Myötäsyntyinen taju siitä, että ihmisen velvollisuus on tehdä hyvää ja välttää pahaa
Omantunnon sisältö:
- Käsitykset siitä, mikä on oikein, mikä väärin
Kristinuskon mukaan ihmiselle on luotu tietoisuus siitä, että on edistettävä hyvää ja vältettävä sitä, mikä vahingoittaa muita.
Kristillinen käsitys ihmisen arvosta
Kristinuskon mukaan jokaisella ihmisellä loukkaamaton, luovuttamaton ihmisarvo
Taustalla kristillinen ihmiskäsitys
- Jokainen ihminen on jumalan kuva
- Ihminen on vapaa
Ihmisarvon perustana on:
1. Luominen => jokainen luotu Jumalan kuvaksi
2. Sovitus => syntiinlankeemuksen yhteydessä turmeltuneen jumalasuhteen korjaaminen
Miksi maailmassa on pahaa?
Syntiinlankeemus
- ihmiselle luotiin mahdollisuus tehdä valintoja => vastuullisuus
- syntiinlankeemus kuvaa, miten ihminen:
- haluaa tietää hyvän ja pahan
- haluaa välttää tekoihinsa liittyvän vastuun
- paha => Jumalan tahdon kyseenalaistaminen
Synti = Jumalan tahdon rikkominen
- syntiinlankeemus rikkoi ihmisen suhteen Jumalaan, lähimmäiseen ja luontoon
- synti ilmenee itsekkyytenä, rakkaudettomuutena ja epärehellisyytenä
- synti aiheuttaa syyllisyyttä
- kärsimys seuraa siitä, ettei ihminen noudattanut Jumalan tahtoa
Perisynti
- synti pesiytyi ihmiseen syntiinlankeemuksessa => perisynti
- ihminen on AINA syntinen, jo ennen valintojaan ja tekojaan
- perisynti tai synti on ihmisessä oleva taipumus, joka johtaa tekoihin
- jokaisella ihmisellä luontainen taipumus itsekkyyteen, rakkaudettomuuteen ja epärehellisyyteen => kärsimys
Teodikea -ongelma: kuinka kaikkivaltias hyvä Jumala voi sallia syyttömän kärsimyksen?
Teodikea (kr. theos = jumala ja kr. dikaion = oikeudenmukaisuus) = pyrkimys osoittaa Jumala oikeudenmukaiseksi syyttömien kärsimyksestä huolimatta
Augustinuksen näkökulma:
- pahuus hyvyyden puutetta; paha on hyvän poissaoloa
- paha on jotakin epätodellista
Luther näkökulma:
- perkele on Jumalan kahlekoira => Jumala päättää pahan vallan aikojen lopussa
- Jumala on kaikkivaltias ja SALATTU olemukseltaan
- Ristin teologia: Jumalan rakkaus voi kätkeytyä kärsimykseen
Kolminaisuusoppi
Kolmiyhteinen (trinitaarinen) Jumala
- Jumala on yksi (monoteismi), mutta hänessä on kolme persoonaa (1=3)
- ISÄ, POIKA ja PYHÄ HENKI, jotka ovat samaa olemusta
- ISÄN persoona: maailman luoja
- POJAN persoona: lunastaja, pelastaja
- PYHÄN HENGEN persoona: elämäntekijä, pyhittäjä, rakkaus
- Kristinuskon tunnusmerkki
- Kehitettiin 300-luvulla
Kristologia – oppi Kristuksesta
- Jeesus Kristus ON JUMALA
- POIKA EI ole luotu
- POIKA on Sana (logos), joka tulee lihaksi (inkarnaatio)
- kaksiluonto-oppi:
- Kristus on täysin ihminen ja täysin Jumala
- kaksiluonto-oppi muodostaa pelastusopin perustan
- kaksiluonto-oppi kehitettiin Khalkedonissa vuonna 451
Pneumatologia – oppi Pyhästä Hengestä
- Pyhä Henki ON JUMALA
- Pyhän Hengen tehtävät:
- synnyttää ja ylläpitää kirkon
- kirkastaa ihmismielen Sanaa, Poikaa (logos) varten
- pyhittää tai jumalallistaa (thêosis tai thêopoiêsis) ihmisen
- luo ja ylläpitää elämää luodussa maailmassa
- ykseyden luoja kolminaisuudessa (läntisen kirkon kanta)
- rakkaus
Kilvoitus = pyrkimys hyvän toteutumiseen tai mahdollisuus elää Jumalan armon varassa hänen tahtonsa mukaisesti (luterilainen kanta)
Oppi pelastuksesta ja armosta
Jumalallistuminen
- Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen jumalallistuisi
- ihminen EI kuitenkaan tule Jumalaksi, vaan osalliseksi jumalallisesta luonnosta
=> ikuinen elämä, pelastus
- perustuu kaksiluonto-oppiin, Kristuksen ominaisuuksien iloiseen vaihtoon (Luther):
- Sana (jumalallinen) kuolee ristillä
- Jeesus (ihminen) voittaa kuoleman
Vanhurskauttaminen
- vanhurskaus = vakaa hurskaus, oikeudenmukaisuus tai oikeamielisyys eli Jumalalle kelpaava
- kun ihminen tulee osalliseksi Jumalan olemuksesta, ihmisestä tulee oikeamielinen => pelastuminen
Armo
- ihminen EI tule vanhurskaaksi omin ansioin => ihminen perisynnin tilassa
- Jumala on olemukseltaan antaja ja lahjoittaja => armo
- Jumala antaa ihmiselle lahjaksi vanhurskauden Kristuksessa
- lahja otetaan vastaan uskossa Kristukseen
- armo, Jumalan lahja eheyttää elämän => pelastuminen
- alkuperäinen yhteys Jumalaan, toisiin ihmisiin ja luontoon
- täysi anteeksiantamus ilman vastapalvelusta
|
|
|