Wilhelmiinan blogi

Ja viimeinen viikko lähti sitten käyntiin. Olo on haikean surumielinen, koska tiedän, etten tule näkemään enää ikinä suurinta osaa vaihtari ystävistäni palattuani Suomeen. Ranskaan pääsen tietenkin takaisin, mutta kun parhaat kaverit olivat kuitenkin vaihtareita, jotka asuvat kaikki eri puolilla maapalloa. Ikävä tulee tätä kansainvälistä ympäristöäni, jossa saatoin lyhyen ajan sisällä kuulla parhaimmillaan seitsemää eri kieltä: ranskaa, englantia, espanjaa, japania, saksaa, norjaa ja portugalia. Eniten ikävöintiä kuitenkin aiheuttavat ystävät Argentiinasta, Japanista ja Yhdysvalloista, ja on siis hyvin epätodennäköistä, etten tule heitä enää montaa kertaa elämäni aikana tapaamaan. Kysympähän vain itseltäni, oliko sitten ihan välttämätöntä liimautua kaikkein kauimpana asuvien seuraan! Eikö niitä kavereitä olisi löytynyt vähän lähempääkin?

Vastapainoksi, skitsofrenian tunnetta luomaan, en malta odottaa Suomeen paluutani. Tuntuu aivan epätodelliselta sanoa skypessä perheelle ja kavereille, että "nähdään viikon päästä". Vastahan minä saavuin! Vielä ei ole voinut kulua kymmentä kuukautta! Tuntuu kuin olisi samaan aikaan kulunut ikuisuus ja vain muutama kuukausi siitä kun pillitin ennen lähtöäni Suonenjoella Kebabin edessä ystäviäni hyvästellessä. Ihana ajtella, että vain viikko ja pääsen jälleen nauramaan heidän kanssaan!

On jotenkin huojentavaa ajatella, että viikon päästä ei enää tarvitse olla jatkuvasti varpaillaan, ettei tekisi mitään typerää, joka aiheuttaisi host perheen räjähtämisen. Vaikka stereotypia vaihtarivuodesta tuntuu olevan "vuoden pituinen loma", tuntuu minusta silti, että olen loman, rentoutumisen, tarpeessa. On totta, että vuoden aikana vaihtarit eivät oikeastaan lainkaan opiskele, mutta jatkuva varuillaan olo, kielen opettelu ja ystävien etsiminen ja yksin jäämisen pelko, tuottavat stressiä, eikä host kodista voi totta puhuen koskaan tulla niin koti, että siellä voisi käyttäytyä samoin kuin omassa kodissaan. En tunne montaa huushollia, jossa joutuisi huolehtimaan jatkuvasti, mitä vanhemmat ajattelevat hänestä tai tekeekö hän jotain sellaista, jota ei pitäisi. Koti on aina koti ja perhe on perhe, eikä niitä voi korvata .

MItä minulle on sitten jäänyt käteen näistä kuluneista kymmenestä kuukaudesta? No tavanomaisten, kielitaidon, itsevarmuuden lisääntymisen, ystävien, lisäkilojen (suureksi harmikseni), kyyneleiden ja kaiken sen naurun määrän lisäksi voin sanoa, että olen onnistunut luomaan neljän päiväkirjan täydeltä niin onnellisia ja toisinaan niin kauhean kipeitä muistoja, joiden ansiosta en kadu hetkeäkään vaihtovuottani. Olen saanut nauraa omalle maalleni, kulttuurilleni, kielelleni ja tavoilleni siinä missä ranskalaisillekin. Yhä kymmenen kuukauden jälkeenkin minua hymyilyttää ranskalaisten rakastama vaaleanpunainen vessapaperi, joka usein on vielä hajustettu persikka-aromilla. Edelleenkin puren huultani, etten nauraisi ääneen ranskalaisten englannin ääntämykselle ja ärsyynnyn opettajien epäoikeudenmukaisuudelle. Tulen kaipaamaan Ranskan hintoja nyt kun Suomi on todettu Euroopan kalleimmaksi maaksi. Aivan toisistaan eroavat upeat maisemat, pitkä kesä, ystävälliset ja rennot, mutta helpposti tulistuvat asukkaat, ja taivaallinen ruoka, tulevat myös tuottamaan kaipuuta takaisin Ranskaan.

No elämä jatkuu sitten Suomessakin. Vaikka paluu kotiin Suonenjoelle kieltämättä pelottaa ja kauhulla odotan, miten elämä ja opiskelu onnistuu ensi talvena, ja kuinka pääsen taas kiinni entisiin kuvioihini ja arkeen, voin sanoa, että olen vihdoin noin kuukauden panikoimisen jälkeen hyväksynyt lähtöni. Suurin osa tavaroistani on jo lähetetty kotiin tai odottavat matkalaukussa. Suurin huolenaiheeni tällä hetkellä onkin ystävien hyvästely ja matkalaukun painoraja, ei lähtö itse. Kotona minua odottavat alkuperäiskielekkä puhutut ohjelmat, vapaa-aika koulun jälkeen, mansikat, ensimmäiset ajotunnit, aamupuuro, jäätelöt, kevytmaito, sauna ja ranskalaisia kauhistuttavat naku-uinnit järvessä, ja valoisat kesäyöt. Tänne jätän vanhat farkut, joiden nappia en enää saa kiinni, räppi, pitkät koulupäivät, lapsissaan roikkuvat vanhemmat, halvat hinnat, ihanan sokeriset kirsikat, melonit ja aprikoosit, kauheat helteet ( Minä sulan! Auringossa 47 astetta!), ja uima-altaat. Ja kyllä minä taidan olla pohjimmiltani hyvin suomalainen, sillä kaipaan viileämpään ilmastoon ja kouluun, jossa voi muiden nuorten ja opettajien kanssa käydä toisinaan myös älyllistä keskustelua.

Eli se on nyt sitten ohi. En usko, että enää kirjoitan tänne, eli kiitokset niille, jotka ovat blogiani jaksaneet lukea.
Wilhelmiina

On ylioppilaskirjoitusten aika. Vielä viikko tavallisesti koulua, jonka jälkeen lukion kakkos- ja kolmosluokkalaisilla on viikon lukuloma ja sen jälkeen yo-kirjoitukset (baccalauréat). Minun kohdallani tämä tarkoittaa, että ensi viikon jälkeen kouluvuoteni täällä Ranskassa on ohi. Haikea olo, vaikka ranskalaista koulusysteemiä sydämenipohjasta vihaankin.

Ranskalaisista yo-kirjoituksista on kolme versiota, riippuen millä lukiolinjalla on. S (scientifique) painottuu matematiikkaan, fysiikka- kemiaan ja biologiaan, ES (sciences économiques et sociales) koostuu talous- ja valtiotieteistä sekä kirjallisuudesta, ja L- linjan (littéraire) opiskelijat painottavat opintonsa ranskankieleen ja kirjallisuuteen, psykologiaan, historia- maantietoon, sekä vieraisiin kieliin. Oppilaat kirjoittavat kaikki opiskelemansa aineet, mukaanluettuna liikunta, sekä kuvaamataide ja musiikki. Kirjoitukset alkavat toisen vuoden lopussa, jolloin suoritetaan ranskankielen & kirjallisuuden, ja biologian yo-kokeet, sekä L-linjalla matematiikan koe. Muut aineet suoritetaan abivuonna.

Yo-kirjoitukset koostuvat kirjallisen kokeen lisäksi myös suullisesta kokeesta ja matemaattisissa aineissa laboratorio työstä. Matematiikan yo-kokeessa on myös atk-osaamisen osa-alue. Kirjoituksissa testataan lukion toisen ja kolmannen vuoden aikana opitut aiheet. Minun näkökulmastani, tämä ei kata kovinkaan paljoa. Tahti ranskalaisessa koulussa on niin hidas, että koealue on suunninpiirtein samaa kokoluokaa kuin Suomessa yhden tai kahden kurssin sisältö. Siitä huolimatta kirjoituksiin panostetaan paljon ja niistä puhutaan jatkuvasti. Aihe tuntuu tursuavan ulos kaikkien luokkakavereideni korvista ja myönnetään, että olen itsekin saanut tarpeekseni aiheesta, vaikken tutkintoa suoritakkaan.

Kaikki opinnot lukiossa tähtäävät "le bac":iin ja opettajat sekä vanhemmat painostavat nuoria opiskelemaan niin, että nuoret ovat todella stressaantuneita ja pelkäävät kirjoituksia. Tunnelma on kaikkea muuta kuin kannustava, Tuntuu kuin aikuiset kuvittelisivat jatkuvan nalkuttamisen ja painostamisen motivoivan nuoria. Kuvittelisi, että nänkin "kapinallisessa" maassa, jossa on lähes viikottain jossain päin maata mielenosoituksia ja lakkoja, ymmärrettäisiin ettei paapominen ja nuorten pikkulapsina kohteleminen auta ketään.
Voi huoh, että toisinaan raivostuttaa tämä ranskalaisten kovakalloisuus!

Kyllä alkaa todellakin potuttaa, ettei ranskalaiset tunne sellaista ihmeellistä keksintöä kuin verkkopankki! Kuinka vanha sivistysmaa, muodin mekka ja niin poispäin voi olla näin vanhanaikainen! Täällä pitää kaikki maksaa shekeillä! Oli sitten kyseessä 6 euron maksu opettajalle elokuvassa käynnistä luokan kanssa tai sitten 180 euron ranskan kielikokeen maksu, täytyy maksaa shekillä. Kun selitin etten voi maksaa shekillä, koska suomalaiset eivät käytä shekkivihkoja, oli vastaus vain äimistynyt "Ja millähän tavalla sinä sitten meinasit maksaa?" ja päälle vain tuiskaisu, että pyydä host vanhemmilta. Kun olen selittänyt moneen otteeseen, että voin maksaa netissä jos tiedän tilinumeron, on minua katsottu vain suu auki ja kyseenalaistettu kyseinen systeemi. Minusta huvittavin ja samalla tuskastuttavin kommentti oli "Ei nyt ole kuule kyse mistään sähköpostista, facebookista tai youtubesta. Rahaa on rahaa, ei sitä noin vain sähkösesti lähetellä." Siinä vaiheessä päätin luovuttaa kyseisen henkilön suhteen.

Jos satut kirjoittamaan shekin väärin, sitten vasta hauskaa onkin. Omasta kokemuksestani voin kertoa, kuinka lähetin shekillä ensin nostettuani käteistä ja vaihdettuani host perheeni kanssa rahan tuohon kirottuun paperilappuun, ja lähetin sen toiseen kouluun maksuksi tulevasta kielikokeestani. No muutama päivä myöhemmin minulle soitettiin, että summa oli väärä ja että minun pitäisi lähettää uusi shekki koululle. No sitten minä panikoin muutaman päivän, että saapuiko shekki perille ja ovatko he lähettäneet minun ensimmäisen shekkini takaisin. Kyllä minua pelotti, että mitä tapahtuisi, jos jompikumpi hukkuisi matkalla. Lisäksi olin huolissani, että jos postissa on ongelmia niin maksu saapuu vasta eräpäivän jälkeen. Tämä shekkien kanssa pelleily aiheuttaa minulle päänsärkyä!

Kun minulle selvisi, etteivät ranskalaiset käytä verkkopankkia, kysyin, kuinka laskujen maksaminen sitten onnistuu. Isäntäperheeni katsoi minua huvittuneena ja tokaisi, että shekeillä tietenkin, milläs muulla. Kun kotiin tulee lasku, kirjoitetaan laskussa oleva summa shekiin vastaanottajan nimen lisäksi, ja lähetetään sitten postitse laskun lähettäjälle. Myös monissa kaupoissa ja julkisissa palveluissa hyväksytään vain käteinen tai shekki. Verinäytteen vietyämme laboratorioon ja pyydettyämme lasku, jotta voisimme lähettää sen AFS:lle, eivät meinanneet millään suostua antamaan laskua, koska laskun kirjoittaminen on kuulemma liian monimutkaista. Olisihan se tietenkin pitänyt arvata. Onhan kyseessä kuitenkin maa, jossa kaikki on tehty hankalaksi ja virastot rakastavat leimojen ja nimikirjoitusten perässä ympäri kaupunkia juoksevia kansalaisia.

Koulusta löytyy esimerkiksi paljon asioita jotka todistavat, miten hankalaksi asiat voi tehdä. Jo sairauden takia yhden liikuntatunnin välistä jättäminen on tehty aivan järkyttävän monimutkaiseksi! Ensin täytyy olla vanhemmilta tai huoltajalta tarkka seloste sairaudesta ja tietenkin nimikirjoitus, aika ja paikka alla. Sitten paperi kiikutetaan koulun sihteerille, joka allekirjoittaa paperin ja tarkistaa onko joku tärkeä yksityiskohta jäänyt mainitsematta. Tämän jälkeen täytyy käydä kouluterveydenhoitajalla, joka tarkistaa kuntosi ja päättää voitko jättää liikunnan väliin vai et. Jos terveydenhoitaja sanoo sinun olevan terve, ei edes huoltajan allekirjoituksella ole vaikutusvaltaa. Eli jos terkkari toteaa sinut sairaaksi, hän allekirjoittaa paperin, jonka jälkeen kyseinen lappu kiikutetaan takaisin sihteerille, joka leimaa paperin ja ottaa siitä kopion koulun arkistoon.

Shekeistä olen todellakin iloinen eroon päästessäni, kun palaan Suomeen! Toinen asia one, että kuolen nyt jo kuumuuteen ja kyseessä on vasta alkukesä! Mitenhän minä pärjään kesällä, kun nyt alkukesällä on jo päivällä yleensä 25-35 astetta lämmintä. No hyvä puoli on, että kirsikat ovat jo kypsiä ja ihanan sokerisia, eivätkä persikatkaan ole enää kaukana poiminnasta. :)

Pääsiäinen ja vappu ovat jo takana, ja laskeskelin tuossa, että minulla on noin 9 viikkoa vielä aikaa ennen Suomeen paluuta. Aika on todellakin kulunut kuin siivillä. Samaan aikaan muistot alkuvuodesta kuitenkin tuntuvat hyvin kaukaisilta. Blogin kirjoituskin tuntuu jotenkin omituiselta, koska olen jo niin sopeutunut ranskalaiseen elämäntyyliin, eikä vaikeuksia ja kulttuurieroja enää juurikaan ilmene. Tämän takia en oikein enää tiedä mitä kirjoittaa.
No ainakin voin sanoa, että pääsiäinen ja vappu ovat aivan erilaiset täällä ja Suomessa. Ero tuntuu lähinnä näiden juhlien tärkeydessä. Pääsiäinen ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa suurimmalle osalle ranskalaisista. Perinteitten mukaan syötiin lammasta (joka ei tosin muutenkaan ole kovinkaan tavallisuudesta poikkeavaa, sillä ranskassa syödään huomattavasti enemmän lammasta kuin esimerkiksi Suomessa) ja lapsille annettiin suklaapupuja,-kanoja tai -munia. Ei siis rairuohoja, pajunkissoja tai virpovia pieniä noitia. Toisaalta kun pajunkissat kukkivat jo helmikuussa ja pääsiäisen aikoihin puissa on jo suuret lehdet, ja tulppaanit, unikot ja muut kukat kukkivat täyttä päätä jo lakastuneiden narsissien tilalla, ei ole purkissa olevalla rairuoholla paljoa merkitystä.
Vappu taas on täällä "fête du travail" eli kansainvälinen työläisten juhla. Tähän ei kuulu oikeastaan minkäänlaisia traditioita. Jos en olisi tiennyt kyseisestä juhlasta, en olisi edes huomannut sen olemassa oloa. Host äitini kertoi, että ei vappu ole mitään Ranskassa. Ainut asia miten sen huomaa, on kun se sattuu arkipäivälle, niin kaupat ovat kiinni eikä suurimman osan tarvitse mennä töihin sinä päivänä. Kun kerroin Suomalaisista vappu perinteistä, munkeista, tippaleivista, simasta, ylioppilaslakeista serpentiineistä, teekkari perinteistä yms., perheeni totesi, että ehkä Suomi ei olekaan niin pölhö maa kuin he olivat kuvitelleet (toisin sanoen, he pitävät juhlapäivistä). :D
Vastapainoksi pääsiäisen ja vapun yhdentekevyydelle, löytyy kuitenkin kahden viikon pääsiäisloma. Lähinnä tämä on abeille ja kakkosille yo-kirjoituksiin valmistautumista varten.

Lueskelin omia blogi tekstejäni ja huomasin erään valtavan puutteen teksteistäni. Tämä puute on kaikki ne erinomaiset puolet Ranskassa ja vaihtarivuodessa! Olenhan tietenkin kertonut jotain, mutta olen kirjoittanut huomattavasti enemmän asioista joista en pidä, sekä Ranskan ongelmista. Toisin sanoen valittaminen on kehumista helpompaa.

Näiden koulusysteemistä valittavien tekstien vastapainoksi voin todeta, että kuka välittää koulusta kun maassa on niin paljon suuria plussia! Menneen kuukauden aikana olen matkustellut eri puolilla Ranskaa ja voin todella todeta ymmärtäväni nyt, miksi ranskalaiset ovat niin ylpeitä maastaan. Ranska on tosiaankin yksi kauneimmista maista joita tiedän! Kuvitelma Saksan ja Ranskan samanlaisuudesta on täyttä puppua ja vaikken Saksaa niin hyvin tunnekaan, voin väitteeni todistaa jo sillä, että jo Ranskan sisällä erot ovat helposti havaittavissa. Jokainen Ranskan lääni poikkeaa niin monin tavoin muista lääneistä. Yhtenä erona on arkkitehtuuri.

Joka läänillä on alueelleen tyypillinen talon malli (katonharjan kulma, katon ja seinien väri, taloissa käytettävä kivilaji...). Esimerkkinä, Bretagnessa (Luoteis-Ranska) katon täytyi olla 45 asteen kulmassa ja mustasta liuskekivestä tehty. Seinät olivat lähes jokaisessa Bretagnen talossa kalkittu valkeiksi. Jokaisella läänillä on myös omat tyypilliset perinneruuat. Minun suuri ongelmani täällä Ranskassa onkin, että matkustamme paljon ja tietenkin pitää aina maistaa alueelle tyypilliset herkut. Tästä johtuen olen alkanut suorastaan nähdä painajaisia vaa’alla käynnistä.

Toisena erona ovat tietenkin maisemat. Ranska on täydellisesti sijoitettu maa. Täältä löytää vuoristoa (Alpit ja Pyreneet, sekä Keski-Ranskan vanhat vuoristot), Atlantin rannikkoa, välimeren ilmastoa ja tasaista viljelymaata. Minne päin Ranskaa menetkin, tulet huomaamaan maisemien selkeän muuttumisen. Olen useamman kerran töllöttänyt suu auki maisemia ja luonnon ihmeitä. Host isäni, joka on vatkuttanut tulostani lähtien, että minulla on onnea kun jouduin maailman kauneimpaan maahan, nauroi yhdellä reissullamme että Ranska on kaunein jopa maan alla. Syynä tähän olivat Dortognessa vierailemamme valtavat tippukiviluolat ja niissä kulkeva joki jota pitkin kuljimme veneellä. Olimme siis 100 metriä maan alla veneilemässä. Olen todella alkanut ajatella Ranskaa maailman kauneimpana maana, vaikka en sitä host isälleni myönnäkään, ainakaan vielä. Tappelen aina hänen kanssaan siitä kumpi maa, Suomi vai Ranska, on parempi yms. No yritäpäs siinä puolustella maatasi hyvällä koulusysteemillä kun itse asiassa Suomessa on menossa koeviikko, lumet pikkuhiljaa sulavat kun lämpötila kipuaa peräti kolmeen asteeseen ja joka paikka alkaa tulvia sulamisvesistä. Tämän kuvan voi verrata saman hetken Ranskaan.

Täällä lämpötilat ovat 20–32 asteen välillä, puut ovat alkaneet tiputtaa valkeat ja vaaleanpunaiset kukkapukunsa, kaupunkien puutarhat ovat täydessä kukassa ja tulppaaneiden väriloisto on kyllä upeaa katseltavaa. Pelloilla on 20 senttiä heinikkoa ja viime viikonloppuna väsäsin ensimmäisen voikukkaseppeleen, varoessani joka puolella pörrääviä mehiläisiä ja ampiaisia. Tänään kävellessäni läheisessä metsässä, huomasin ensimmäistä kertaa valko- ja sinivuokot, jotka puskevat lenkkipolkuni laidassa. Puissa on hiirenkorvat ja joidenkin lajikkeiden lehdet ovat jo kasvaneet melkein täyteen kokoonsa. Ja tämä on siis olevinaan kevät! Host äiti kysyi minulta ulos mennessään, pitäisikö ottaa neule mukaan. Minä olin juuri menossa uimaan ja seisoin oven suussa uikkarit päällä ja puolentoista litran vesipullo kourassa. No myönnetään, että tyhmänä Suomalaisena, innostuin vähän liikaakin auringosta ja lähes 30 asteesta. Lueskelin auringossa ja huolimattomasti ajattelin, että eihän alkukesän aurinko polta. No sain täydelliset bikinirajat, mutta värinä helakanpunainen tomaatti. En ole varmaan ikinä palanut näin pahasti! Host äitini naureskeli, että minähän olen mansikkainen.

Tällä hetkellä kiirettä pitää jatkuvasti matkustelujen, Ranskan kielikokeiden ja AFS tapahtumien takia. Aika kuluu kuin siivillä, enkä tiedä, minne ihmeeseen olen voinut kuluttaa jo lähes seitsemän kuukautta! Tuntuu oudolta pakata talvivaatteita pahvilaatikkoon ja lähettää Suomeen. Kesä ja paluu tuntuvat lähestyvän huimaa vauhtia. Yksi päivä ruokapöydässä host äitini sanoi, että se tulee olemaan todella outoa kun en ole enää täällä. Voi kun minulle tulee ikävä tätä perhettä! En kadu hetkeäkään, että lähdin vaihto-oppilaaksi ja minusta vaihtovuosi on asia, jonka jokaisen pitäisi kokea jos edes vähän innostusta ja optimismia löytyy!