Erilaisuutta ja samanlaisuutta
8.1.2013
Joululoman aikana saimme ihmetellä lehtien ja muun median myllytystä, joka alkoi toimittaja Umayya Abu-Hannan haastattelusta. Hän kertoi muuttaneensa rasismin takia pois Suomesta. Kalikka taisi kolahtaa siihen koiraan, jolla oli luu haudattuna, vai miten tuo vanha sanonta nyt meneekään – joka tapauksessa suomalaiset parahtivat yhteen ääneen vastalauseensa kiittämättömälle pakolaiselle.
Monikulttuurisuus ja laajemmin ajatellen ihmisten erilaisuus toinen toiseensa verraten ovat kiinnostava pohdinnan aihe. Eriväriset ihmiset voidaan katsoa erilaisiksi, eri lailla oppivat ihmiset samoin. Erilainen on sana, joka antaa ymmärtää, että sen vastapainona on olemassa samanlainen. Minkä tai kenen kanssa samanlainen? Mitä niin perustavanlaatuista samanlaisuutta ihmisissä voi olla, että se oikeuttaa muodostamaan samanlaisten ryhmän, jonka ulkopuolelle suljetaan erilaiset?
Inhimillisen heikkouden osoituksena joukossamme on aina niitä, jotka poimivat itse valitsemansa samanlaisuuden kriteeriksi ”meidän” ja ”muiden” raja-aidaksi. Vahvuutta taas osoittaa se, että näkee rikkautta ajatustapojen ja toimintatapojen, värien ja vajavaisuuksien moninaisessa kirjossa, joka ympärillämme vallitsee. Kuinka tylsä olisikaan maailma tai koulu, jossa ei olisi mielipiteiden vaihtoa (koska kaikki olisivat samaa mieltä), ei värikkäitä pukeutujia (koska kaikilla olisi sama maku) eikä intoilijoita, hissukoita tai tunteilijoita. Mitäs jos vietettäisiin Mikaelissa moninaisuuden juhlavuosi 2013? Siihen voivat osallistua erilaiset ja samanlaiset.
|
