|
Satu Malminiemi palaute Martta Ojalan joulurunosta (nro.3)
(oppilas 9.12.2010 11:21)
3.runo
Mainoksen personifikaatio on hyvä aloitus aikä lopun metaforakaan jätä kylmäksi. Väliin mahtuu tarina pikkutytöstä, jonka lahjatoive ei toteudu. Äiti saa runossa "pahiksen" roolin (ainakin siihen saakka kunnes tulee ajatelleeksi, että ehkä hänellä ei oikeasti ole varaa kamerakännykkään). Jos "euron feikkibarbi" ei muserra sydäntä, sen tekee viimeistään kaverin, joka kertoo mitä sai lahjaksi. Lopun metafora kertoo minusta saman kuin koko runo: tyttö kokee jouluna karvaan pettymyksen. Kyynelet vain puuttuvat.
|
