Syytön
Hän istui juna-asemalla violetissa pikkumekossaan ja katseli ohikiitävien junien ikkunoita. Milla toivoi että edes yksi pysähtyisi. Baari-ilta oli loppunut naisen osalta lyhyeen kun poliisit olivat saapuneet paikalle, eikä kukaan ollut edes huomannut hänen kadonneen. Niin oli parasta. Juuri pysähtynyt juna avaa ruosteiset saranansa ja päästää kiireiset ihmiset vyörymään sankkana sumuna tyhjälle asemalaiturille. Sillä hetkellä Milla oli onnellinen, että ei ollut mitenkään huomiota herättävän näköinen. Hän kääri itsensä syvemmälle tummanharmaan villakangastakin uumeniin, kuin vielä varmistaakseen ettei hänen kasvojansa nähtäisi.
Jos hän voisi kääntää viimeiset kaksikymmentä sivua elämässään taaksepäin niin kaikki olisi vielä hyvin. Jos hän ei olisi nuoruudenhuumassaan palavasti rakastunut Juaniin, niin hänellä olisi jo ehkä perhe ja lapsia. Mutta ei. Nyt hänellä ei ollut enää edes Juania. Ja kaiken lisäksi tällä hetkellä hänen perässään oli koko Madridin poliisi.
Milla ei enää tiennyt, että jaksaisiko piilotella. Jos hän antautuisi nyt ja kertoisi kaiken mitä tiesi, niin sitä pidettäisiin varmasti lieventävänä asianhaarana jutun oikeuskäsittelyssä. Mutta vaikka hän pääsisi poliiseista, niin hän ei koskaan pääsisi Madridin alamaailmasta. Hänet tapettaisiin luonnossa "vasikkana". Madridissa "vasikat" olivat kuin alamaailman vapaata riistaa, joiden tappamisesta suorastaan kisailtiin.
Juan oli hurmannut Millan täysin jo ensisilmäyksellä. Hän oli se, joka oli auttanut Millan pääsemään yli koto- Suomessa odottavista ongelmista, alkoholisoituneesta miesystävästä sekä pahasti kesken jääneistä yliopisto opinnoista. Loppujen lopulta Juan oli myös se, joka sai Millan unohtamaan kaipuunsa koto-Suomeen ja lopulta muuttamaan pysyvästi Espanjaan. Muutto Espanjaan oli Millan sen hetkisen elämän parhaita päätöksiä. Vaikka Millan lapsuuden haaveet: oma talo Suomessa, rakastava aviomies, kaksi lasta sekä maine asiansa osaavana eläinlääkäri-praktiikan omistajana eivät olleet kantaneet yliopiston toista vuotta pidemmälle, niin ei Milla ollut silti koskaan antanut periksi. Juanin ansiosta hänellä oli nyt mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä ja unohtaa menneet. Nyt Milla pystyi asettamaan itselleen uudet tavoitteet ja unelmat Espanjassa vakaan ja turvallisen kihlattunsa Juanin kanssa.
Millan ja Juanin onnellinen yhteiselo jatkui Espanjan paahtavan kesäkuun auringon alla. Juan jatkoi vanhassa työpaikassaan, enonsa kiinteistönvälitys firmassa ja Milla oli saanut jo vakituisen työn läheisen kahvilan tarjoilijana. Millalle oltiin jo monet kerrat tarjottu työtä mallina, hänen pituutensa ja erityisesti hänen Espanjassa harvinaisten kullan-vaaleiden, pitkien hiustensa takia. Milla oli kuitenkin yhtä monesti vastannut mallin työ tarjouksiin kieltävästi, sillä hän oli erittäin tyytyväinen työhönsä kahvilassa. Ainoa syy miksi Milla olisi alentunut malliksi olisi ollut raha ja onneksi siitäkään ei ollut pula Juanin normaalia suuremman palkan takia. Milla oli monesti ääneen ihmetellyt Juanin varallisuutta ja Juan oli aina laittanut varojensa suuruuden anteliaan enonsa piikkiin. Ja selitys oli tietenkin aina mennyt Millaan täydestä.
Kuitenkin vasta vuoden Espanjassa asuttuaan Milla koki täydellisen elämänsä ensimmäisen takapakin. Kahvila jossa hän oli työskennellyt joutui rahallisiin ongelmiin ja joutui lopettamaan toimintansa. Milla oli ehtinyt jo kiintyä pienen kahvilan lämpimään tunnelmaan, sen ihastuttavaan vanhaan naisomistajaan sekä ennen kaikkea sen mukaviin vakioasiakkaisiin. Kahvilasta ja sen henkilökunnasta sekä asiakkaista oli tullut jo kuin perhe Millalle. Ja ehkä juuri siksi kahvilan lopettaminen oli hänelle erityisen raskasta. Onnekseen Milla ei kuitenkaan ehtinyt olla työttömänä pitkään, kun jo sai sihteerin paikan samaisesta firmasta jossa Juan työskenteli.
Eräänä iltapäivänä kun Milla oli juuri koputtamassa Juanin työhuoneen oveen ilmoittaakseen, että olisi lähdössä kotiin, niin hän pysähtyikin oven ulkopuolelle kuullessaan jonkun muun juttelevan Juanin kanssa.
-Idiota!sinun lipsahduksesi maksaa ihmishengen)
-Lo siento, anna armoa.)
Vaikka Milla ei varsinaisesti osannut puhua espanjaa, niin hän silti ymmärsi kieltä sen verran että käsitti suunnilleen keskustelun luonteen. Juan on puhunut vihaiseen sävyyn " ihmishengestä vaarassa" ja hänen kanssaan keskustellut mies pelkäsi selvästi Juania. Millan ajatukset keskeytyivät, Kun Juanin kanssa puhunut mies riehtaisi yllättäen työhuoneen oven auki ja kiiruhti salamana ulos toimistosta. Vähäisestä työpaikalla olostaan huolimatta, Milla huomasi heti että mies ei ollut toimiston työntekijä. Milla huomioi myös miehen vaatetuksen, joka viesti hiukan alemmasta arvoasemasta sekä miehen levottomasti tärisevät kädet. Tämän oudon tapahtuman jälkeen Milla alkoi päivä päivältä suhtautua varautuvammin miesystäväänsä sekä muihin kiinteistönvälitysfirman työntekijöihin. Juanin aivan päinvastaisen, agressiivisen puolen näkeminen sai Millan miltei pelkäämään miestä. Valitettavasti Millan yht`äkkinen käytöksen muuttuminen olin niin selvää, että pikku hiljaa Juankin alkoi huomata sen. Ajan myötä Millan varautunut käytös horjutti pahasti hänen ja Juanin suhdetta ja seuraavaan kesään mennessä heidän suhteensa ajautuikin väliaikaiseen eroon. Juan oli antanut Millan jäädä heidän yhteiseen asuuntonsa ja hän oli itse hankkinut väliaikaisen asunnon enonsa kautta. Tällä asumisjärjestelyllä Milla sai rauhassa miettiä suhteeseen liittyviä päätöksiään.
Suhteessa ollut paussi teki tehtävänsä ja Milla tajusi pienen erossa olon aikana kaipaavansa Juania. Kuitenkin Millan yrittäessä saada yhteyttä mieheen, hän saikin yllättäen kuulla tämän poistuneen maasta. Monista yhteydenotto yrityksistä huolimatta Milla ei saanut Juaniin yhteyttä. Millan kaipaamasta miehestä oli jäljellä vain tumman harmaa villakangastakki.
Kesän värjäämät lehdet muuttuivat hiljalleen kellertäviksi, oransseiksi ja lopulta ruskeaksi kerrokseksi jo miltei värittömän ruohon suojaksi. Milla Kulki Tampereen kuninkaankatua tumman harmaa villakangastakki päällään. Milla oli niitä harvoja jotka kulkivat jo syksyllä talvitakissa, Espanja oli tehnyt hänestä kylmän kipeän. Hän kääri takkia aina vain tiiviimmin ympärilleen ja välissä hänen kätensä sattui vahingossa villakangastakin vuoressa olleeseen repeämään. Kun hän tarkemmin tunnusteli repeämää, niin hän tunsi takin vuoren sisällä olevan jonkinlaisen pussin. Millan kauhuksi pussia tarkemmin tutkiessaan hän tajusi sen sisältävän jotakin mikä oli laitonta, jotakin mitä hän ei ikinä olisi halunnut löytää. Nyt kaikki selvisi Millalle. Pitkästä aikaa Milla yritti taas ottaa yhteyttä Juaniin.
-Haloo, kuka siellä? Juan oletko se sinä? Milla kysyi
-olen Juanin ystävä, Juan ei pääse juuri nyt puhelimeen.Kuka siellä?vastasi outo mies ääni.
- Milla, Juanin hyvä ystävä
- Milla? toisti mies
Tässä vaiheessa Milla tunnisti kaukaisesti miehen äänen ja lopetti kiireesti puhelun. Mies joka vastasi Juanin puhelimeen oli se samainen mies, joka oli puhunut Juanin kanssa tämän työhuoneessa ja jonka keskustelun Milla oli vahingossa kuullut. Millan epäilykset heräsivät. Mitä mies teki Juanin puhelimella ja minkä takia mies kuulosti siltä kuin olisi tunnistanut Millan? Oliko mies osallinen Juanin katoamiseen ja liittyikö hän jotenkin villakangastakista löytyneeseen pussiin? Jos mies todellakin oli yhdistänyt Millan äänen naiseen jonka hän oli vilaukselta nähnyt käydessään Juanin työpaikalla. Millan ajatukset keskeytyivät puhelimen nopeaan sointiin. Naisen kauhuksi puhelimen näytöllä luki Juan.
- Milla? Mies kysyi
- Niin...
- Tiedän, että sulla on jotain mikä kuuluu mulle ja jos olet yhtään järkevä niin tiedät kyllä mitä tehdä.
- Mistä sä puhut?
- Älä kuule yhtään esitä, sä tiedät tasan tarkkaan mistä mä puhun.
- Kun en mä tiedä, Milla vastaa ääni täristen
- Kuule nainen. Se sun pelkuri miehes on asettanu sut tempuillaan sellaseen vaaraan, että sinuna kuuntelisin mua. Tuo se tavara kauppakadun ja keskustorin kulmalle tänään kello 23.00.
- Mä oon Espanjassa, en mä enää täksi päiväks ehdi Suomeen.
- Valheella on kuule erityisen pitkät jäljet. Sinuna en olis Espanjassa, voi nimittäin tulla aika kuumat paikat kun koko poliisivoimat ettii sua ja sun kätköä.
Milla katkaisi kiireesti puhelun. Mistä mies tiesi, että Milla oli Suomessa ja oliko pussin sisältö niin suuri, että koko Espanjan poliisivoimat etsi häntä? Milla nopeutti askeleitaan ja hänen sydämensä sykki normaalia tiheämmin. Tieto siitä, että mies oli Suomessa ja ehkä jopa tiesi missä nainen asui ei kuulostanut Millan osalta todellakaan hyvältä. Sillä hetkellä Millan jalat kuin lukittuivat paikoilleen. Eihän hän voinut mennä kotiin. Koko puhelun jälkeisen viisi minuuttisen ajan Milla oli automaattisesti ollut menossa kotiin. Mihin hän nyt menisi? Espanjaan muuttonsa jälkeen hän ei ollut pitänyt yhteyttä ystäviinsä tai sukulaisiinsa Suomessa, koska oli halunnut unohtaa koti-ikävän ja Suomessa odottaneet ongelmat. Eihän hän voinut silloin tietää, että vielä jonain päivänä hän palaisi Suomeen ja epätoivoisesti tarvisi yöpaikkaa. Nyt Millan ainoa mahdollisuus päästä pois pimeneviltä kaduilta oli mennä johonkin baariin. Siellä hänen suojanaan olisi massoittain vasta alkanutta viikonloppua viettäviä juhlijoita. Millan sydämen syke rauhoittui heti kun hän pääsi baarin sisäpuolelle. Vielä enemmän pelkoa laannuttaakseen Milla päätti ottaa muutaman rauhoittavan juoman. Sitten toisen, kolmannen ja pian jo neljännenkin. Millan huonosti mennyt päivä oli nyt menossa täysin vastaiseen suuntaan. Kuitenkin yht`äkkiä, jo noin yhdentoista aikaan illalla baarin jumputtava musiikki loppui kuin seinään poliisien tullessa paikalle. Milla kuuli hämärästi puhuttavan normaali ratsiasta. Vaikka kyse olikin vain normaali ratsiasta, niin Millan oloa se ei helpottanut. Hänen takkinsa taskussa oli huomattavan suuri määrä kannabista tai ehkä jopa heroiinia. Poliisien kierrellessä baarissa nainen poistui paikalta vaivihkaa takaoven kautta.
Ohi kiitävät junat toivat tullessaan aina vain vähemmän ja vähemmän ihmisiä. Madridin alamaailma ja poliisi. Mitä Milla oli tehnyt ansaitaakseen tämän. Hän oli vain tahtonut aloittaa alusta ja unohtaa menneet. Hän oli uskaltanut pitkästä aikaa luottaa johonkin ihmiseen, mieheen jonka kanssa hän oli mennyt jopa kihloihin. Ehkä jotkut ihmiset vain ovat pelkkiä epäonnistujia.Täytyyhän niitäkin ihmisiä olla jotta paremmat, aina onnistujat voivat jatkaa onnistumistaan. Illan myötä ohi kiitävien junienkin määrä vähenee vähenemistään eivätkä ne harvatkaan junat enään täyty ihmisistä jatkaessaan matkaansa. Milla kuitenkin on yksi niistä harvoista.
Seuraavan aamun valjetessa juna-aseman penkillä on vain tummanharmaa villakangastakki.
|
