Pakkasseikkailu
Pakkanen puraisee poskiani. Ovi narahtaa ja pamahtaa. Jään seisomaan portaikon yläpäähän ja lähden laskeutumaan lumisia portaita. Askel on levoton, haluaisin tehdä jotain jännittävää, olla kuin supersankari, rohkea ihmenainen. Kunpa voisisin tehdä jotain hullua, kiivetä vuorelle tai vaikkapa ratsastaa aasilla autiomaassa.
Kosken paljaalla kädellä kaiteeseen, ihoni tarttuu kaidetta päällystävään jäähän. Kiristän otetta. Käsi sulautuu kaiteen pintaan. Vedän kättäni irti ja nahkani venyy. Se ei lähde millään pois, vaikka kuinka kiskon. Kerään voimaa ja repäisen lujaa. Kädelleni hyppelee pikkuhemmot pikkuisilla luistimilla tekien pikkuruisia haavoja. Sattuu niin, että voisin huutaa.
Päähäni pälkähtää hullu ajatus. Tunnen selkäpiini värähtelevän innoissaan. Laskeudun alemmaksi, jäisemmän pinnan kohdalle. Hengitykseni sulattaa jäätä. Maistan metallin. Jää siirtyy kieleen ja kohta se roihuaa palavasti. En saa sitä irti. Yritän huutaa, mutta suusta pääsee ulos vain ölinää.
|
