Ihmiskammo
Turkismummo oli selvästi lähtenyt ulkoiluttamaan koiraansa, muttei ollut viitsinyt taaskaan ottaa jätöspusseja mukaan. Marika näki koiran jättävän reviirinsä rajamerkit keskelle kävelytietä Puistokaarilan nurkille. Marika oli kiitollinen että oli jo opetellut välttämään turkispukuisen puistoterroristin käyttämää koiranulkoilutusreittiä, ja hän kiersikin hiukan pidempää, toisin puhdasta, reittiä pitkin kotiinsa. Lämpimän bussimatkan jälkeen kova viima pääsi vähän yllättämään Marikan, raudanharmaa Marraskuu on vihdoinkin osoittamassa merkkejä tulevasta talvesta.
Sisälle päästyään Marika purki vähät ostoksensa kaappeihin ja laittoi kahvin tippumaan. Oli keskipäivä ja töissä käyvät ihmiset olivat tekemässä juuri mitä vain työkseen sattuivat tekemään. Keskipäivä on työttömälle päivän hitaiten kuluvaa aikaa. Marika avasi television ja jätti sen ostoskanavalle. Hän käveli keittiöön hakemaan kupin mustaa kahvia, eikä juuri kiinnittänyt huomiota taustalla kuuluvaan kovaääniseen kailotukseen, joka yritti saada hänet tilaamaan uudenlaisen vesisäiliöimurin.
Viiden uutiset olivat merkki siitä, että hänen täytysi alkaa valmistautua lähtöön. Marika oli menossa kaupunkiin Tainan kanssa. Taina oli tavallinen, perheellinen ja opettajan työssä oleva nainen, eikä häntä tämän vuoksi voinut yleensä tavata. Ei Marika oikeastaan tullut toimeen muiden sosiaalituella elävien kanssa, hänhän oli sentään kunnon ihminen. Marika ei edes halunnut tutustua muihin "kaltaisiinsa", hänen ystävänsä olivat kunnon väkeä.
Taina ei oikeastaan yllättynyt kun Marika avasi oven. Marika ei ollut laittanut itseään mitenkään. Ei nyt eikä kertaakaan sen jälkeen kun tämä oli... eronnut?.. Seposta. Viimeiset pari kuukautta Marika oli selvästi yrittänyt näyttää huomaamattomalta.
- Moi. Taina tervehti.
- Hyvää iltaa. Tulitko autolla vai bussilla?
- Autolla.
Taina tiesi ettei Marika mielellään matkustanut bussilla.
- Odotatko niin puen päälleni. Haluaisitko jotain syötävää?
Taina tiesi, ettei Marikalla varmasti olisi mitään kummempaa tarjottavaa.
- Ei kiitos.
Taina huomasi Marikan uuden vaaleanpunaisen tuulitakin.
- Onpas sinulla hyvän näköinen takki. En olekkaan nähnyt sitä ennen, onko se uusi?
Hän kysyi piristääkseen Marikaa, joka ymmärsi hyvin syyn kysymykseen.
- No se nyt oli alennuksessa.
Kahvilassa Marika valitsi heille mahdollisimma syrjäisen pöydän. Häntä ei juuri huvittanut kiinnittää ihmisten huomiota. Kun joku vilkuili heitä tuijotti Marika heitä tuimasti takaisin.
Tainaa ärsytti hiukan kun Marikalla ei ollut juuri muita puheenaiheita kuin muista ihmisistä valittaminen. Opettajana ja kahden lapsen äitinä Taina ei hirveästi jaksanut Marikan kritiikkiä nuorisoa ja vähän kaikkiea vastaan, mutta hän huomasin myötäilevänsä Marikaa toivoen saavansa aikaan sopivan yhteisymmärryksen tunteen. Hän halusi kysyä Marikalta jotain mikä oli vaivannut häntä. Sen jälkeen kun Marikan suhde Sepon kanssa oli päättynyt oli Marika vaikuttanut hyvin syrjäänvetäytyneeltä. Ihmisten välttelystä oli selvästi tullut Marikaa hallitseva piirre.
Taina joi kuppinsa tyhjäksi nopeasti kuin rohkaistakseen itseään ja irvisti hiukan sillä kahvi oli jo jäähtynyt. Hän laittoi kupin alustalle. Se kilahti kovempaa kuin hän oli tarkoittanut ja Marika kääntyi häneen säpsähtäen.
- Marika. Minä. Minun on kysyttävä sinulta jotain.
Taina epäröi, mutta jatkoi.
- Olet ollut jotenkin... minusta tuntuu että sinulla on jokin ongelma.
Taina ei ollut käsittänyt kuinka Marika näytti luontaantyöntävältä.
|
