eläviä olentoja, ihmisiä, ystäviä
niitäkö me olemme?
vai olemmeko vain eksyneitä lapsia,
haavoittuvia sieluja, jotka ovat riistetty itseltään,
- aina me etsimme itseämme muista.
*
huuto metsässä
kuuleko kukaan?
sieltä hän jo tulee, ystävä.
pelastaa minut
itseltäni.
*
pelloilla me juoksisimme
vapaana, yhdessä, hulluina
tule sisko,
mennään jo.
*
hän meni ja katosi ikuisuuteen.
sinne missä uni on yhtäkuin todellisuus,
hänestä tuli yössä loistava tähti.
komeetta joka valaisi vain ohimennen.
*
me olemme tähtiä
loistavia valonpilkkuja
tässä pimeydessä
syvempi yhteys
tekee meistä yhden ja ainoan
jumalallisen ja kauneimman.
*
lennät, jos uskot siihen.
hulluus on vain puoli tarinaa,
lopun tekee mielikuvitus.
jalat reunalla,
seikkailut kutsuvat meitä.
*
inhoamme sitä minkä kadotamme,
rakastamme sitä minkä löydämme.
*
rumpujen lyönnit
sydämen sykkeet
rytmi ja melodia täydentävät toisiaan
täydellisesti sopusoinnussa
kuten me
*
kiipeäisin puuhun, rakentaisin majan
sinne minä kutsuisin sinut, ystävä
*
yksinäisenä me tanssimme pimeässä huoneessa
kunnes eksyneet sielumme kohtaavat.
*
|
Toimittaja(t): oppilas
Luotu: 17.1.2012 12:31
Muokattu: 23.1.2012 11:45
