VAIVERO & KIMALAINEN, reviiri
|
1 ALUE Aarimme sijaitsee Ämmänlahden suulla. Reviiri viettää kohtalaisen loivasti, ellei peräti keskijyrkästi rantaan.  Alue on kasvillisuustyypiltään tuoreen kangasmetsän kaltaista. Siinä kasvaa monia erilaisia puulajeja. Eniten on mäntyjä ja kuusia, joista männyt kasvavat lähempänä rantaa ja kuuset taasen kauempana. Mäntyjä ja kuusia on alueella suurin piirtein yhtä paljon. Lehtipuista alueella on nuoria harmaaleppiä ja pihlajan taimia sekä rannassa ja vedenrajassa kasvavia pajuja. Alueella on myös rauduskoivuja.  Alueen ominaisuuksiin vaikuttavia elottomia tekijöitä arvelimme olevan happaman maaperän. Päättelimme tämän siitä, että järvi on oligotrofinen eli karu. Karun järven tunnistaa mm. kirkkaasta vedestä. Ajattelimme, että siksi myös järveä ympäröivän maaston tulisi olla happamahkoa. Alue oli myös sammaleinen ja soinen. Muistelimme suoympäristön olevan hapanta. 2 LEHTISUONITUS Reviirin kenttäkerrosta kansoittivat mustikka, puolukka, oravanmarja, suopursu ja vaivero. Erityisesti kiinnitimme huomiota kasvien lehtisuonitukseen, jonka perusteella kasvit voidaan luokitella yksi- ja kaksisirkkaisiksi. Näistä huomioita seuraavassa. Yksisirkkaiset · Lehdet silposuonisia, esim. kielo, osmankäämi · Lehden suonet ovat lähes yhtä vahvoja keskenään. Niitä on useita ja ne ovat lehtilavan reunan kanssa yhdensuuntaisia. Kaksisirkkaiset · Lehdet verkkosuonisia · Suonet haarautuvat yhä hienommiksi haaroiksi ja haarat muodostavat keskenään erisuuruisia kulmia -> verkkomainen ulkoasu · Sulkasuonitus: yksi leveä pääsuoni, josta haarautuu pikkusuonia esim. koivun lehti · Kourasuonitus: useita pääsuonia esim. vaahteran lehti Lehtisuonituksen tunnistaminen auttaa luokittelemaan kasveja eri luokkiin ja nimeämään niitä. Myös lehtilaidan tunnistaminen auttaa kasvin luokittelussa (esim. ehytlaitainen, sahalaitainen, hammaslaitainen, nyhälaitainen, pariliuskainen (tammi) ja -osainen (pihlaja), sormiliuskainen (vaahtera) ja -osainen. Myös lehtimuoto on apuväline soma, jolla tunnistat kaikki kasvit, oi, oppilas oma. Nyt kun sulla on loma, mene metsään ja hoida homa: suikea, soikea, puikea, herttamainen, munuaismainen, mannermainen aamiainen! Leppä ja minä Kirjoittanut Lauha Hyvönen* Reviirillemme saapui myös muuan hurmaava ja viehättävä nuori Uros Leppä taipuisassa varressaan. Istuimme siinä muusani Mauri Kuoman* kanssa kaikessa rauhassa yrittäen tunnistaa kädessämme olevaa vaiveroa, kun äkkiä tunsin kosketuksen olallani. Pahaa aavistamatta käänsin katseeni kuin vasta kukkaan puhjennut suopursu, joita reviirimme myös oli pullollaan. Nuori Uros Leppä seisoi edessäni taivutellen vankkoja oksiaan kutsuvasti kahahdellen.…… Illallisella pahat aavistukset valtasivat jälleen mieleni. Lepikko oli tihentynyt! * nimet muutettu (jatkuu seuraavalla leirillä) 3 KASVITUTKIELMA  Löysimme rannasta mielenkiintoisen puuvartisen kasvin. Aloimme tutkia kasvia ja tarkastella siitä löytyviä yksityiskohtia. Havaitsimme, että kasvilla on puuvarsi, josta päättelimme, että se saattaisi kuulua kanervakasvien sukuun. Kasvilla on vahapeitteiset lehdet, kuten puolukalla. Kasvi on n. 40cm korkea ja se kasvaa aivan vesirajan tuntumassa. Kasvilla on valkoiset kellomaiset kukat, jotka ovat varren päässä peräkkäin samaan tyyliin kuin maitohorsmassa. Nimiehdotelmia: Valkokellokki, valkopuolukka, lehmänkellokki, varpumaitikka, rantakello, keijumorsian, LUMIPALLONÄTVELMÄ. Kukat Verholehdet: viisi kappaletta, erikseen Terälehdet: kellomainen (terälehdet yhteenkasvaneet) Lumipallonätvelmän, joka myöhemmin osoittautui VAIVEROksi, kukat ovat valkoiset ja kellomaiset. Heteet ovat keltaiset ja kukan sisäpuolella. Emi on pitkä ja se tulee kukan ulkopuolelle. Mietimme, että vaiveroa pölyttävän hyönteisen täytyy olla varsin pieni. Mutta toisaalta, emi tulee kasvin ulkopuolelle ja sen vuoksi pölyttyy aika helposti. Valkoinen väri erottuu vihreästä kenttäkerroksesta ja tummasta vedenpinnasta. Se houkuttelee pölyttäjiä. Mietiskelimme, että koska kukat ovat niin pieniä ja vaatimattomia, vaiveron pääasiallinen lisääntyminen tapahtuu esim. maavarren avulla tai samalla tavoin kuin varpukasveilla (esim. mustikan maarönsyt). Kukinto Terttu Lehdet: Lehtimuoto suikea (kirjan mukaan soikea) Lehtilaita: ehytlaitainen Lehtisuonitus: sulkasuoninen Lehtiasento: vuorottainen Varsi: Puuvartinen, ruskea Muita päätelmiä: Kasvi nuupahti varsin pian, kun se otettiin pois kasvupaikaltaan. Tästä päättelimme, että poloinen on janoinen. Kasvikirjasta selvisi, että vaivero kasvaa soilla ja soistuvilla rannoilla. Kaikenkaikkiaan oli mukava huomata, että tekemämme päätelmät osuivat melko oikeaan. Kun on perustiedot luonnontieteistä, pystyy päättelemään aika paljon asioita. Ennen maastoon menoa kannattaa oppilaiden kanssa käydä läpi kasveihin liittyvät perusteoriat, jotta oppilailla on välineet päätellä asioita. Tyhjästä on paha nyhjästä. Mutta toisaalta luonnosta nousevat ongelmat kannustavat ongelmakeskeiseen oppimiseen ja ongelmanratkaisuun.  4 NIVELJALKAISET: KIMALAINEN Alueelta löytyi vähän eliöitä ja eläimiä. Alueella lenteli sinne saapuessamme joitakin hyttysen tapaisia hyönteisiä, mutta ne katosivat pian. Kaivoimme maata ja yritimme löytää elämää pintakerroksen alta. Sieltä löytyi yksi pienen pieni möttiäinen. Kuulimme surinaa ja aistimme valpastuivat. Vaaroja uhmaten Lauri tarttui näytepurkkiin ja kirmasi paikalle pörränneen pahaa aavistamattoman kimalaisen kimppuun. Aikansa kimalainen kärsi näytepurkissa hapenpuutteesta. Tiedeyhteisön hentomielinen jäsen kärsi kuitenkin suuresti tästä kimalaista kohdanneesta vapauden riistosta ja kiivaan eettis-moraalisen keskustelun päätteeksi kimalainen päästettiin purkista. Laura kertoo tuntemuksistaan: "---no siis se tuntu musta niinku niin pahalta… aatella et se toinen on niinku…sillee…öö..se niinku kuolee..tai jotain. Mä niinku aattelin sitä happee ja (itkee)… miltä musta tuntus ja.. se niinku tukehtu…tai ei niinku sillee, mut ois saattanu---". Kimalaiset (Bombus) kuuluvat mehiläisten heimoon (Abidae). Pistiäisten (Hymenoptera) luokkaan kuuluu myös esim. ampiainen, loispistiäiset (mäntypistiäinen). Tuntomerkit: karvaisia, isokokoisia (suurempia kuin ampiaiset), koko toisin vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä työläinen tai joku muu. Väritys on musta-keltainen, mutta siinäkin on alueellista vaihtelua. Suomessa on tavattu 25 kimalaislajia, joista monet ovat yleisiä. Kimalaisen elämää: · elävät yksivuotisissa korkeintaan muutaman sadan yksilön yhteiskunnissa · rakentavat pesänsä yleensä maahan · kuningatar, työläiset, kuhnurit · Yhteiskunnat tuhoutuvat syksyllä toisin kuin ampiaisilla. Kuningatar talvehtii ja alkaa keväällä kerätä mettä perustaakseen uuden yhteiskunnan. Parittelun jälkeen kimalaiset kaivautuvat maahan talvehtimaan. · Koiraat syntyvät heinäkuun alkupuolelta lähtien ja kuningattaret niiden jälkeen. Kimalaiset ovat tärkeimpiä pölyttäjähyönteisiämme. Mustikka ja puolukka ovat lähes täysin riippuvaisia kimalaisen pölytyksestä. Myös viljelykasvien pölyttäjinä kimalaiset ovat tärkeitä.  |
Toimittaja(t): Laura Hynönen, Annukka Martikainen, Lauri Kuosa
Muokattu: 21.10.2002 08:55