Reviiri rantakosteikossa
Reviirimme sijaitsi Pitkäjärven rannalla, 200 metriä leirikeskuksesta pohjoiseen, rannan tuntumassa. Aarin kokoisella reviirillä oli noin 12 metriä rantaviivaa. Alueella oli pääasiassa lehtipuita, koivuja, haapoja sekä pajuja. Mahtuipa sekaan myös muutama havupuun versokin. Aluskasvillisuus metsän puolella oli kanervikkoista, sammaleista, pehmeää. Kello 13 aurinko paistoi metsän takaa, jolloin alueellamme oli varjoista. Aamuaurinko tosin paistelee järven selän puolelta eivätkä edes muutamat suurkokoisemmat koivut estä auringonsäteitä tavoittamasta alueemme kasvillisuutta. Tarkemman tarkastelun kohteena ollut noin neliömetrin kokoinen alue sijaitsi rantakosteikossa. Alueelle mahtui kolme kiveä joiden pinnanyläpuolista kasvillisuutta tutkimme tarkemmin. Yllätyimme hieman siitä, että kivien pinnalle oli syntynyt vuosien saatossa monipuolista kasvustoa. Kiviä peitti muun muassa kerros- ja rahkasammal. Jokapaikansara, rentukka ja järvikorte olivat muita ruohovartisia kasveja neliöllämme. Puuvartisista kasveista alueellamme kukoistivat harmaaleppä ja kiiltopaju. Aluetta tutkiessamme huomasimme, että lajien tunnistamista vaikeutti niiden myöhäinen, vasta kesä-elokuuhun ajoittuva kukkimisaika. ´  Yleisilme alueellamme oli rauhaisa. Kivellä istuessamme kuulimme vain veden liplatuksen rantatörmään, tuulen huminan ja lintujen liverryksen. Muusta maailmasta meitä tosin muistuttivat lasten leikkisät huudot ja kaukaiset autojen äänet. Autereista ilmapiiriä korosti alueellemme kello 15 laskeutunut västäräkki. Olimme kaikki hiiren hiljaa ja tunsimme suurta ykseyttä luonnon ja sen eläinten kanssa. Rantaveden kasveja Aarilta valitsemamme neliömetrin alue oli puoliksi vedessä ja puoliksi rantamättäillä. Niinpä tutkimme siitä löytyneitä vesikasveja. Keksimme ensin kasveillemme nimet itse, mutta etsimme sitten myös niille vakiintuneet nimet. Tässä kolmen kasvin tarkempi esittely:    Selkärangattomia Tässä tarkemmin esiteltynä kaksi reviiriltämme löytynyttä selkärangatonta. Näiden lisäksi löysimme myös kaksi erilaista hämähäkkiä, muurahaisia, kimalaisen ja kiekkokotilon. Alueelta olisi voinut löytää selkärangattomia eläimiä enemmänkin, mutta keskityimme tutkimuksissamme lähinnä kasveihin.  Vesimittareita oli alueemme rantavedessä runsaasti ja siksi innostuimme sitä tarkemmin tutkimaan. Vesimittarin liikkuminen veden pinnalla on sulavaa ja nopeaa. Voimakkaan oloiset jalat antavat vesimittarille sykäyksittäin nopean vauhdin. PIRATA PIRATICUS  n. 4 - 9 mm Niveljalkainen -> Hämähäkkieläin Tällaisen otuksen löysimme ilmasta roikkumassa seitissään juuri, kun olimme lopettelemassa maanantaipäivän tutkimuksia. Otus oli noin puolen sentin mittainen ja häijyn näköinen. Kovasti se pyrki petrimaljasta pakoon aina kantta raotettaessa. ELÄMYKSIÄ KOLOLLA  Elämyksiä kololla Ei tuule, ei ainakaan tässä. Tuskin missään. Mikään ei liiku, kaikki vain ovat, seisovat. Vesikin on paikallaan. Kesän värit hohtavat puissa, kuten auringon säteet ottaessaan kimmokkeen veden stabiilista pinnasta. Nenä on tukossa, siitepöly on sen tukkinut, ei tuoksu mikään, ainakaan minulle. Mutta tärkeintä on, että kuulee linnut ja näkee kaiken kauneuden. Jussi Kolomuisteloja Vaikka ilma kolollani onkin kovin kesäinen, tulee parhaiten kokemistani luontoelämyksistä mieleen syksyinen vaellusretki isäni kanssa läheisessä kansallispuistossa. Olin silloin muistaakseni 8-9 vuotias ja vaellus kesti viikonlopun perjantaista sunnuntaihin. Ensimmäisen yön vietimme järven rannalla leiriytymispaikassa teltassa ja keitimme trangialla ruokaa ja paistoimme makkaraa. Järven maisemat ovat hieman samankaltaiset, kuin "kololla". Seuraavan yön vietimme jonkin puronotkon lähellä ja muistan, että vesi oli siinä todella kylmää. Ilma metsässä oli tosi hienon syksyinen, hieman viileä, mutta aurinkoinen. Lehdet olivat jo kellastuneet ja punertuneet ja syksyinen metsä tuoksui mukavalle. Pientä poikaa välillä väsytti hieman vaeltaa, mutta metsä oli hyvin lumoava ja olo oli reissun jälkeen kovin ylpeä. K Kolomuisteloja Kolossani istuskellessa katson järvelle. Veden pinta on peilityyni, vain rantavesi väreilee heijastaen pilvettömältä siniseltä taivaalta tulevat auringonsäteet eri puolille kaunista maisemaa. Vastakkaisen rannan sekametsä piirtyy peilikuvana rantaveteen aivan nenäni eteen. Tuntuu kuin voisin harpata vastarannan metsikköön kuljeskelemaan... Hiekkarannan etupuolella on järvessä muutama suurikokoisempi kivi, jotka nousevat yli veden pinnan tuoden hivenen vaihtelua ällistyttävän rauhallisen, tasaisen tyynen vedenpinnan vaelteluun. Rantavesi lipuu hiirenhiljaa edessäni oikealta vasemmaalle. Korviini kantautuu lintujen lintujen laulelu. Harmittaa, sillä en tunne, mitkä linnut kolossani istuskelua viihdyttävät. Mieleni on ihmeellisen rauhallinen. Idyllisen luontoelämykseni rikkoo metelöivä OKL:n seuraava ryhmä innokkaita kenttäkurssilaisia. Pian he etsivät omat kolosensa... Toivottavasti kukaan eihäiritse heitä metelöimällä. Minua harmittaa vaisun lintutietouteni lisäksi siitepölyallergiani, jonka tähden en tunnista varmasti moninaisia ympäristön tuoksuja. Mutta onneksi kuitenkin linnut laulelevat, vedenpinta on tyyni ja aurinko paistaa... Juhani |
Toimittaja(t): Kalle Laine, Juhani Lehtimäki, Jussi Muilu
Muokattu: 30.5.2002 16:36