Koskenranta-reviiri
|
KOSKENRANTA 1 REVIIRI Reviirimme sijaitsee Siikakosken yläjuoksulla, mantereen luoteisrannalla, lähellä Sirkkamäkeen johtavan tien siltaa. Maasto on tasaista, rantaosuudeltaan hieman veteen päin viettävää. Maaperä lähellä rantaa on savista ja melko kivikkoista hiekkamaata, muualla ravinteikasta multamaata. Maaperä on yleensäkin rehevää ja kosteaa. Alue on melko valoisalla paikalla: lounaispuolta eivät varjosta puut, kun taas koillispuolelta aluetta varjostaa tiheähkö sekametsä. Reviriillä on tyypillistä ranta-alueiden puustoa: haapoja, koivuja, tuomia, pihlajia, tervaleppiä ja pajuja. Reviirin keskellä sijaitsevan suuren, vanhan haavan lisäksi alueella kasvaa keskikokoisia puita sekä nuorta taimikkoa. Reviiriltämme voi löytää muun muassa seuraavia kasveja: rentukka, järvikorte, kaisla, metsäkorte, oravanmarja, voikukka, ketunleipä, horsma, mustikka, metsämansikka, vadelma, koiranputki, lillukka, metsäimarre, juolavehnä, poimulehti (kastehelmi), kevätpiippo ja leinikki. Reviirin selkeimmät rajat olivat järvi sekä järveen laskeva oja. Reviirin läpi kulkee polku. 2 ELIÖYHTEISÖT  Neliömetrin alue sijaitsee ojan vieressä kostealla multaisella maaperällä. Tiheähkön heinäkasvuston alla on sammalta paikoin runsaasti. Aluettamme varjostaa muutama suurempi lehtipuu. Itse alueella ei ole isoja puita, vain muutamia rauduskoivun ja tervalepän taimia. Näiden lisäksi alueelta löytyy ainakin seuraavia kasveja: leinikki, juolavehnä, voikukka, metsäkorte, metsäorvokki, karhunputki, mesimarja ja nurmitädyke. Aikaisen ajankohdan ja kasvupaikan sijainnin takia kukintoja oli alueella niukasti. Suurin osa keräämistämme kasvilajeista jää matalakasvuiseksi aluskasvillisuudeksi. 3 KASVITUTKIELMA 3.1 "Heinäröinen" eli kevätpiippo Kerätty kevätpiippo kasvoi n. puoli metriä vesirajasta sijaitsevan kiven vieressä, kostealla ja savisella hiekkamaalla. Kasvupaikka oli hieman varjoisa.  Korkeus n. 15-30 cm Lehdet sijaitsivat maan tasalla laakeana mättäänä, josta kasvoi useampi kukinto. Kevätpiipon kukinnon rakenne on ohut ja hento. Kukat sijaitsevat ohuiden varsien päässä. Suoran varren (yksi lehti keskellä) päässä kasvavat kukat ja muutama lehti.  1 paksumpi varsiosuus 2 ohuempia kukkien varsia 3 haarautumiskohta 4 kukkia  Kukinto on harsu, harittavahaarainen ja sarjamainen. Kukassa on tummien, vaaleareunaisten kehälehtien alla vihreä koppimainen (kartiomainen) ja kova kukka, joka muodostuu kolmesta terälehdestä. Terälehtien päässä on "piikki". 3.2 "Lehtojänsi" eli mesimarja Tutkittu yksilö kasvoi erityistarkastelussamme olleella neliömetrin alueella (ks. kohta 2).  Kasvilla on hento, pehmeäkarvainen varsi. Varren alaosa punertava. Varresta haarautuu muutama lehti. Haarautumakohdassa on pienehköt silmut. Kasvin lehtilapa koostuu kolmesta lehdykästä, jotka lähtevät vastakkaisiin suuntiin. Lehdet ovat siis kolmisormisia. Lehden läpi pituussuunnassa kulkee lehtisuoni, josta symmetrisesti kuhunkin lehden sahalaitaiseen kärkeen yksi ohuempi lehtisuoni. Lehdykän kärki on pyöreähkö, mutta kuitenkin terävä. Kasvi viihtyy erityisesti kostealla ja pehmeällä maaperällä, esimerkiksi heinikkoisessa maastossa tai pienten taimien lomassa. 3.3 "Pehmythentomieli" eli nurmitädyke Tutkittu yksilö kasvoi erityistarkastelussamme olevalla neliömetrin alueella (ks. kohta 2).  Nurmitädykkeen lehdet ovat kevyen karvan peitossa. Lehtisuonet ovat paremmin näkyvissä lehden alapinnalla. Lehti on sahalaitainen ja pyöreäpäinen. Lehdet ovat melko pieniä. Nurmitädykkeessä on kierteinen lehtiasento ja lehdet ovat pareittain. Varressa on kaksi karvavanaa. Nurmitädykkeen kukka on sininen, mutta se ei kuki vielä toukokuussa. Nurmitädyke muistuttaa sitruunamelissaa. 4 SELKÄRANGATTOMAT ELÄIMET 4.1 Muurahainen  Muurahainen on niveljalkainen hyönteinen. Se kuuluu pistiäisiin eli tarkemmin myrkkypistiäisiin. Sillä on kuusi jalkaa, joissa jokaisessa on neljä niveltä. Myös tuntosarvissa on nivelet. Kuvassa oleva muurahainen on mauriainen, joka on työläinen. Hyvänä tuntomerkkinä on iso takaruumis ja pää, kun taas keskiruumis on melko kapea. Väritykseltään se on melko tumma. 4.2 Päivänkorento  Päivänkorennon paras tuntomerkki on se perästä lähtevät kaksi korennon itsensä mittaista ohutta "häntää". Se on niveljalkainen ja kuuluu hyönteisiin. Jalkoja on kuusi ja sen vartalo on jaokkeinen. Takaruumis on erityisen jaokkeinen. Kohtaamamme yksilö oli vielä toukka-asteella. 4.3 Pistiäinen  Hyönteiseksi ja siitä edelleen mahdollisesti pistiäiseksi määritelty niveljalkainen löytyi kasvienkeruukankaaltamme. Se oli helppo pyydystää, sillä sen silmät sijaitsevat pään alapuolella, eikä se siten siis nähnyt yläpuoleltansa tulevaa petrimaljaa. Pistiäiseksi määrittelimme sen, koska sillä oli kaksi kauttaaltaan läpinäkyvää siipiparia, joista etummaset siivet olivat takimmaisia pidemmät. Sillä oli myös pistiäisille tyypillinen ruumiinmuoto sekä kolme paria jalkoja. Pää oli ylhäältä päin lähes suorakulmion muotoinen ja silmät sijaitsivat pään alapuolella. Tuntosarvet lähtivät päälaelta. 5 LUONTOKOLO 5.1 Marjan mielipaikka  Lempipaikkani täällä Konnevedellä on Siikakosken rannalla sillan läheisyydessä. Tämän paikan valitsin siksi, että vesi on ollut aina tärkeä elementti minulle. Se johtuu varmaan siitä, että olen kasvanut järven rannalla. Vedellä äärellä on oma tuoksunsa, joka saattaa kokemattomasta tuntua epämiellyttävältäkin. Se on sellainen kostea mädäntynyt haju. Siitä kuitenkin tunnistaa, että vettä on lähellä. Paikkani on siitä mielenkiintoinen, että siitä on suora näköyhteys kuohuvaan koskeen. Se luo paikalle sen ominaisen kohisevan äänimaiseman. Virtaava vesi on todella mielenkiintoinen seurata, oikestaan mielenkiintoisempi kuin pelkkä järvi. Toisaalta virtaava vesi on myös pelottava, mutta kauniina kirkkaana päivänä tätä ei niin huomaa. Katse kiinnittyy vain valon välkehdintään veden pinnassa. Rannalla kasvaa kauniina yksityiskohtana keltaisia rentukoita. Ne saavat mielen keveäksi. Myös lehtipuilla on sama vaikutus kauniina päivänä. Lempipaikkani valitsin ehkä sen takia, että en niinkään halunnut rauhoittua, vaan enemmänkin vain kuunnella, katsella ja tutkailla. Rauhoittumaan olisin mennyt synkempään kuusimetsään. Nyt ei kuitenkaan ollut sitä tarvetta, vaan halusin nauttia lämpimästä auringonpaisteesta ja valosta. 5.2 Sallan luontokolo-tanka Koski nyt kuohuu, pauhaa lintukin laulaa kivet välkkyvät kultaa peippo laulaa innoissaan kesältä tuoksuu Tuuli hyväilee aallot auringonvalo, lämmität minua pian raidoitat kasvonikin kesältä tuoksuu 5.3 Ollin luontokolo  Siikakosken rannassa on laakea kivi, jolle pääsee helposti katsomaan kosken kuohuntaa. Useat eri vesilinnut hankkivat kosken ylä- ja alajuoksulta ravintoaan. Mieleeni tulee Jyrängönkoski, jonka yläjuoksulla olen kasvanut. Lapsena oli ehdottoman tarkkaa, etteivät pihaleikit yltäneet rantatien yli joen reunalle. Vesi kuitenkin kiehtoi, ehkä juuri arvaamattomuutensa ja vaarallisuutensa takia. Virtaus oli meidänkin talon kohdalla niin voimakas, ettei talvella ollut mitään asiaa jäille. Virta ei koskaan edes kokonaan jäätynyt, vaan kovinakin pakkaspäivinä keskikohta oli auki ja höyrysi kiehtovan näköisenä. Vesi on aina ollut tärkeä osa elämääni. Kalastusperinteet ovat olleet tärkeässä asemassa suvussamme. Minutkin vietiin jo hyvin pienenä kalastamaan, aluksi ongelle, sitten uistelemaan, ja pääsin mukaan myös verkonlaskuun ja -nostoon. Veden äärellä asuminen on vaikuttanut minuun vahvasti, ja se tuo mieleeni paljon mukavia muistoja. En osannut etsiä koloani mistään muualta, kuin vesistön ääreltä. Kun istun kolossani ja katselen joelle, tunnen laskevan auringon lämmön ja kosken armottoman voiman. On hyvä olla hiljaa, kuunnella kosken kohinaa, tuulen huminaa puiden lehvistössä ja lintujen moniäänistä laulua kosken ja rantakasvillisuuden yllä. |
Toimittaja(t): Marja Mäensivu, Salla Liusvaara, Olli-Matti Komonen
Muokattu: 24.5.2002 09:14