Helmipöllö ja metsähiiri
|
Joka syksy vaeltavat helmipöllöt toteavat Suomen myyrätilanteen. Jos tarjonta ei riitä, pöllöt jatkavat vaellustaan. Mikäli myyräpaisti on löyhässä, pöllöt etsiytyvät pesäkoloilleen pesiäkseen seuraavana keväänä. Suomen pöllökanta vaihtelee hyvin tarkkaan myyräkantoja seuraillen, mikä osaltaan tasaa myyrien huippuesiintymistä Tuntomerkit: Helmipöllön pituus on 22–27 cm. Sen väritys on selästä ruskea, pään alapuolella valkoisia täpliä. Rintapuolelta se on vaalea ja rinnassa on pitkittäisiä tummia juovia. Pää on isokokoinen, silmät ovat suuret ja keltaiset. Nuoret linnut ovat aluksi kokonaan ruskeita. Täysikasvuisen linnun paino on noin 120–200 grammaa. Helmipöllön lentotapa on suora ja voimakas. Lisääntyminen: Kuutamoisena pakkasyönä kuuluu kuusimetsän helmipöllön puputusta. Tällä puputuksella helmipöllö kutsuu naaraita. Helmipöllö pesii koloissa tai pöntöissä, mutta sen pesän voi tavata myös rakennuksista tai vanhoista linnunpesistä. Laji munii aikaisin maaliskuusta alkaen ja yleensä 3–6 munaa. Hyvinä myyrävuosina jopa 9 munaa on tavattu. Hautomisaika on noin 27 vuorokautta ja vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä 3–4 viikon ikäisinä. Pesintä alkaa helmikuussa. Ravinto: Muiden pöllöjen tapaan myös helmipöllö käyttää ravintonaan pikkunisäkkäitä, hiiriä, myyriä ja päästäisiä. Sen ravintoon kuuluu myös pikkulintuja ja sammakoita. Levinnäisyys: Lajia tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa havumetsävyöhykkeellä. Suomessa havaintoja on tehty lähes koko maassa, mutta alueet, joissa ei ole metsiä, eli lähinnä tunturipaljakat ja ulkosaaristo, eivät ole lajin suosiossa. Yleisimmin helmipöllöä tavataan tuuheissa kuusimetsissä ja myös muunlaisissa metsissä, kunhan tarjolla on pesäkolo ja ravintoa. Helmipöllö pesii myös pöntöissä, joissa on melko suuri suuaukko. Hyvä paikka pöntölle on pellon tai hakkuuaukean laita. Pönttö kannattaa ripustaa kuuseen, kahden tai kolmen metrin korkeuteen.   Metsähiiret voivat hakeutua syksyisin rakennuksiin ja kesämökkeihin lämpimään. Tuntomerkit: Metsähiiren ruumiin pituus on 9–12 senttiä. Sillä on kellertävä selkä, valkea vatsa ja musta heikosti erottuva raita kuonon kärjestä hännän juureen. Metsähiirellä on poikkeuksellisen suuret silmät sekä korvat. Ravinto: Metsähiirelle kelpaa ravinnoksi niin kasvi- kuin eläinkunnankin tuotteet. Se aiheuttaa usein tuhoja ruokavarastoissa ja viljalaareissa. Juureksista metsähiiret eivät juuri välitä, ja omenistakin ne haluavat syödä ensisijaisesti siemenet. Levinneisyys: Metsähiirtä tavataan suuressa osassa Eurooppaa, ei kuitenkaan pohjoisessa eikä eräissä Länsi-Euroopan osissa.Suomessa metsähiirtä tavataan maan etelä- ja keskiosissa. Elinympäristöä on kangasmetsät, lehtomaiset sekametsät ja pensaikkoiset niityt. Lisääntyminen: Naaras tuottaa 2-4 poikuetta, joissa on 3-6 poikasta. Poikaset joutuvat selviytymään heti kolmen viikon jälkeen. Useimmiten poikiminen tapahtuu maan kamaralle, mättään, juurakon tai risuläjän suojiin. Lisääntyminen tapahtuu huhtikuusta syyskuuhun.  |
Toimittaja(t): 8beetu,8btuomas ja 8bemilia
Luotu: 7.2.2008 11:10
Muokattu: 11.2.2008 13:30