|
|
Laulavan mörön majatalo
Äiti,isä,Kati ja Mari omistivat Laulavan mörön majatalon. Se oli saanut nimensä siitä kun siellä asui laulava mörkö,jonka nimi oli Rempula,ja se lauloi joka ilta erilaisen laulun.
Majatalossa oli vieraina keksijä Älynväläys,kapteeni Hurjapää ja rouva Unikeko,joka nukkui aina puolet päivästä.
Tänä iltana Kati ja Mari aikoivat ottaa mörön kiinni,kun kukaan ei jaksanut kuunnella sitä. Keksijä Älynväläys oli keksinyt miten mörön saisi kiinni. Ensin hän haki keittiöstä homehtunutta leipää,koska möröt pitivät homeesta. Sitten hän haki perhoshaavin,jolla mörön voisi pyydystää. Alakerrassa Kati ja Mari odottivat että mörkö rupeaisi laulamaan. Yhtäkkiä mörkö rupesi laulamaan Täti Moonikaa,ja Kati ja Mari yrittivät olla nauramatta sille. He menivät lähemmäksi. Yhtäkkiä Mari tunsi jotain pehmeää jaloissansa,ja laulu loppui. Sitten se pehmeä pallo rupesi kuorsaamaan. Mari näytti taskulampulla jalkoihinsa ja huomasi siellä makaavan mörön. Mari kirkaisi ja mörkö heräsi siihen ja juoksi karkuun.
-Olisit ollut hiljaa, niin olisimme saaneet mörön kiinni,Kati sanoi. -Nyt sinä säikäytit sen!
-Olisit itsekin huutanut jos mörkö olisi maannut jaloissasi,Mari sanoi. -Mennään nukkumaan ennen kuin se tulee uudestaan. 
Aamulla Kati ja Mari menivät keksijä Älynväläyksen luokse:
-Pitävätkö kaikki möröt homeesta? Kati kysyi.
-Eivät kaikki, jotkut pitävät joistakin muista ruuista,keksijä Älynväläys vastasi.
-No Rempula-mörkö ei ainakaan pidä homeesta,vaan minun jaloistani,se tuli eilen nukkumaan jalkojeni päälle,Mari sanoi.
-Se varmaan luuli sinun jalkojasi toiseksi möröksi,kun sinulla oli vihreät sukat, sillä mörötkin ovat vihreitä,Älynväläys selitti,se varmaan pitää rusinoista,jos sillä on suuret silmät,Älynväläys sanoi.
Kati ja Mari yrittivät koko päivän keksiä jotain millä mörön saisi kiinni.
Illalla he keksivät,että he menisivät alakerran portaisiin vaanimaan sitä. He ottaisivat kapteeni Hurjapään mukaansa pyydystämään mörköä.
Sitten he menivät portaisiin vaanimaan mörköä.
Ja mörkö lauloi Kuningaskobraa hirveällä äänellä. Se meni istumaan jääkääpin päälle ja kaikki seurasivat sitä piiloissansa. Mari ja kapteeni Hurjapää hiipivät Rempula-mörön taakse.
Yhtäkkiä se käänsi päänsä ja huomasi Marin ja kapteenin. Se hyppäsi jääkaapin päältä ja lähti juoksemaan hirbeää vauhtia talon läpi. Kaikki talon asukkaat olivat sen perässä. Se juoksi kellariiin,keittiöön,Marin huoneeseen,olohuoneeseen,ullakolle ja keittiöön. Siellä se hyppäsi jääkaapin päälle ja lauloi Meksikon pikajunaa. Kun laulu loppui,talon väki oli tullut mörön viereen. Yhtäkkiä mörkö rupesi vinkumaan ja raapi jääkaapin ovea tassuillaan kuin kissa. Äiti aukaisi jääkaapin oven ja mörkö hyppäsi sinne ja söi kaikki omenat,banaanit ja kakut.
-Olipas sillä nälkä,Mari sanoi,-se oli varmaan tosi nälkäinen.
-Hmm,sanoi keksijä Älynväläys,se varmaan laulaa siksi että sillä on nälkä.-Tuo on mörkölaji nimeltä Ahmimuslaulamus.
Aamulla Kati ja Mari sanoivat että saisivat mörön lemmikikseen,ja he saivat.
Rempula-mörkö oli iloinen sillä se sai joka päivä syödä yhden kakun,3 banaania,10 omenaa ja juoda 2 purkkia maitoa. Se lauloi vain silloin kun sillä oli nälkä.
Majatalon nimi piti muuttaa Laulavan mörön majatalosta Nälkäisen mörön majataloon,ja majatalo sai paljon asiakkaita sillä kaikki halusivat nähdä oikean mörön. Kerran se karkasi,mutta se on jo toinen tarina.
|
Toimittaja(t): kolkitnelkit , Marianne
Muokattu: 8.5.2001 19:57
|
