Kanelia voi laittaa kalan mausteeksi - ja sillä voi hoitaa finnejä
|
Kaneli on yksi kaikkien suomalaisten tuntemista mausteista, jota voi käyttää sekä leivontaan että myös ruokiin, kuten kalaan. Kaneli on yksi käytetyimmistä mausteista, ja se kuuluu monen jouluun. Sen lämpimästä ja vahvasta tuoksusta tulee mieleen monet joulun ajan herkut. Kaneli on kanelipuun kuoresta saatava mauste, jota kuivatetaan auringossa. Kanelipuun sisäkaarnassa ja lehdissä on runsaasti voimakkaasti tuoksuvaa aromaattista kaneliöljyä. Kukat ovat tähtimäisiä ja kauniin kermanvaaleita, mutta muuttuvat punertaviksi vanhetessaan. Sen hedelmä on pieni ja tummanvioletti ja muodoltaan kapselimainen. Kanelitangot ja -jauhe valmistetaan kanelipuun n.10 vuoden ikäisten oksien kuivatetusta kuoresta. Kaneliöljy valmistetaan yleensä vihreistä kanelinlehdistä, ja lehtiä voi käyttää myös teenä. Kanelin kasvitieteellinen nimi on Cinnamomum verum (Lauraceae). Kanelipuita on yli 300 lajiketta. Kanelipuu on melko kookas, noin 20 metriä korkea, ja se saattaa kasvaa hyvinkin paksurunkoiseksi, kirjoittaa Riikka Söyring artikkelissa 7.12.2010 Magneetti median nettisivuilla. Eräs kanelissa oleva luontainen aromaattinen yhdistelmä on kumariini, joka on myrkyllinen aine ja voi vahingoittaa maksaa, joten kanelin säännöllinen käyttö ei ole suositeltavaa. Erityisesti pienet lapset eivät käyttää sitä jokapäiväisesti, ilmoitetaan Elintarvikevirasto Evira:n nettisivuilla. Terveyskirjasto.fi -nettisivustolla kerrotaan: ''Melkein jokaisen iho reagoi ns. NICU-aineille ja voimakkaimpia reaktioita tulee bentsoehaposta ja sorbiinihaposta, jotka ovat tavallisimmat elintarvikkeittemme säilyteaineet. Myös kanelihappo on voimakas NICU-aine. Kuten hapon nimi kertoo, sitä on kanelissa. Kanelin lisäksi muissakin mausteissa on NICU-aineita. Voimakkain niistä on sinappi. Kun sekä kaneli että sinappi aiheuttavat myös allergiaa, on allergisten ja ei-allergisten reaktioiden erottaminen joskus vaikeaa. Kun bentsoe- ja sorbiinihappoa, kanelia tai sinappia nautitaan suun kautta, ne eivät aiheuta oireita. Korkeintaan suu tuntuu tavallista raikkaammalta, mutta limakalvot eivät turpoa.'' Suomessa käytetään kaneli-nimitystä kahdesta eri lajista, jotka ovat Ceylon-kaneli ja Kassia-kaneli. Ceylon-kaneli, joka on harvinaisempaa Suomessa, ei sisällä juurikaan kumariinia, kun taas Kassia-kaneli sisältää aromiyhdistettä ja on näin jonkin verran voimakkaampaa maultaan, Bernt Hallden kirjoittaa kirjassaan Maustekeittokirja. Historiaa Kaneli on kotoisin Ceylonista Sri Lankasta ja Etelä-Intiasta, mutta nykyään sitä kasvatetaan myös mm. Indonesiassa, Brasiliassa ja Vietnamissa. Kanelilla on pitkä historia, ja se onkin maustehistorian yksi pitkäikäisimmistä mausteista. Ensimmäiset maininnat siitä ovat jo 2800-luvulta eKr. kiinalaisessa yrttikirjassa, ja se on kulkeutunut yli 5000 vuotta sitten arabien mukana muualle maailmalle. Aluksi sitä käytettiin vain hajusteena, mutta keskiajalla sen maustekäyttö yleistyi ja se kohosi Euroopan suosituimmaksi mausteeksi hinnan laskettua. Siirtomaiden valloittaessa alueita kanelia alettiin viljellä entistä enemmän ja tuotanto kasvoi hurjasti. Ylisuuria kanelivarastoja tuhottiin polttamalla tai heittämällä mereen, jotta sen hinta saatiin säilymään korkealla. Kaneli mainitaan myös Vanhassa testamentissa, jossa sitä kutsutaan kultaakin arvokkaammaksi aarteeksi, kerrotaan Magneetti median sekä Elina Purasen (2000) Uusi Piparkakkukirja-nettisivuilla. Kanelista on moneksi Riikka Söyring kirjoittaa artikkelissaan, että kanelia on alun perin valmistettu ihoöljyksi ja käytetty pääasiassa parfyymien ainesosana. Sitä suihkutettiin hiuksiin ja käytettiin myös lemmenjuomissa tavoitteena rakkauden syttyminen. Uskottiin, että kaneliteen nauttimisen jälkeen juojasta tuli kiihkeä ja aistillinen rakastaja. Kanelia on myös kätetty Egyptissä vainajien balsamointiin, jolloin heidät on saatettu rauhalliseen ja hyvään lepoon. Kanelin kerrotaan tasoittavan diabeetikoiden verensokeria sekä alentavan kolesterolipitoisuutta. Sitä on käytetty myös mm. ripulin, ruoansulatusvaivojen ja oksentelun lääkkeenä. Se myös alentaa kuumetta ja helpottaa vilustumisoireita. Myös bakteeritulehusten ja hiivatulehdusten pitäisi hävitä kanelin käytöllä. Kanelia käytetään myös yhdessä hunajan kanssa erityisesti itämailla ja Intiassa, jossa seosta käytetään ruoan lisäksi myös lääkkeenä; se ehkäisee sydänsairauksia ja edesauttaa niistä toipumista, ylläpitää verisuonten kuntoa, ja sisäisesti käytettynä se vaikuttaa parantavasti niveltulehduksiin, rakkotulehduksiin, vatsahaavaan, ärtyneeseen vatsaan, ilmavaivoihin, immuunijärjestelmän ylläpitämiseen, uupumukseen, kuulon heikkenemiseen, poskiontelon tulehduksiin, painon tiputtamiseen ja syöpään. Lisäksi kipeää hammasta voi koettaa parantaa hautomalla kanelihunajaa siinä. Näiden kaikkien lisäksi kanelihunajaa on käytetty ulkoisesti hauteena, joka laitetaan kasvoille yöksi hoitamaan aknea, ihoinfektioita ja finnejä. Kaneli on voimakkaasti antibakteerinen, joten sen uskotaan auttavan näihin moniin sairauksiin ja vaivoihin, ja sitä voidaankin pitää melkein ihmelääkkeenä. Kanelihunajan uskotaan lisäävän elinvoimaa ja pidentävän elinikää. Kaneli on myös erinomainen mangaanin ja kuidun lähde sekä erittäin hyvä kalsiumin lähde. Siitä löytyy siis paljon hyötyjäkin pelkän hyvän maun ja tuoksun lisäksi! Kaneli Suomessa Meillä Suomessa kaneli ja sen huumaava voimakas tuoksu liitetään yleensä jouluun, jolloin sitä lisäillään erilaisiin ruokiin ja erityisesti piparkakkuihin. Joulumausteena kaneli sopii myös mainiosti kahvin sekaan, erilaisiin maustekakkuihin ja riisipuuroon. Kanelia käytetään mausteena mm. erilaisissa juuresruoissa, piirakoissa, pikkuleivissä, kuten ''kaneliässissä'', kalassa (lohi), kiisseleissä, viileissä sekä tietysti pullissa. Se sopii mainiosti myös omenan kaveriksi. Monesti joulun aikaan kanelia käytetään myös koristeena kokonaisina tankoina, jotka laitetaan jonnekin nätisti esille tuomaan tuoksua. Kanelitankoja voi käyttää muutenkin, vaikkapa koristeena esimerkiksi kransseissa tai kukka-asetelmissa.  |
Toimittaja(t): I.I.
Luotu: 12.12.2011 19:45
Muokattu: 29.12.2011 17:12