|
|
Tonttu painaa 200-300 grammaa
Tonttu on pieni, hieman ihmistä muistuttava hahmo. Tieteen Kuvalehden mukaan tonttu on saanut nimensä sanasta tontti, sillä totut asettuivat aina uudelle tontille kasvaneen talon haltijoiksi. Tonttuja tuli kohdella hyvin. Tällöin talo menestyisi.
Tonttuja on monia eri lajeja. Näistä joulutonttu lienee tunnetuin. Yleisin tonttulaji lienee kuitenkin metsätonttu. Lisäksi on olemassa esimerkiksi särkkätonttuja, puutarhatonttuja, Siperian tonttuja, saunatonttuja, riihitonttuja, tallitonttuja ja kotitonttuja. Kotitonttu on näistä se alkuperäinen, josta muut ovat polveutuneet. Tarinan mukaan Joulupukilla on apulaisenaan pieniä tonttuja. Pohjoismaiden joulutontun ulkonäön suurin vaikuttaja lienee ruotsalainen taiteilija Jenny Nyström.
JOULUTONTUT
Joulutontut liikkuvat ympäri vuoden tarkkailemassa lapsia. Niillä on yleensä punainen suippopäinen lakki, jonka päässä kilisee kulkunen. Ne kirjoittavat muistiinpanoja, jotta osaavat raportoida Joulupukille, ketkä ovat olleet kilttejä, ketkä taas tuhmia. Joulutonttu on kuin pieni agentti, joka ei kanna asetta mukanaan. Puolustusmenetelmänä hänellä toimii hänen kokonsa ja vikkelyytensä. Näiden ansiosta tonttuja on vaikea havaita. Joulumuori syöttää tontuille aina herkkuja, jotteivat tontut pääse kuihtumaan. Joulutontuillakin on erilaisia arvoja, täytyyhän esimerkiksi Joulupukillakin olla joku luottotonttu, johon luottaa suurimmissakin asioissa.
PERUSTONTTU
Miestontuilla on päässään punainen suippopäinen huopalakki. Tonttu ilman lakkia ei ole tonttu. Lakki auttaa suojautumaan ylhäältä tulevilta iskuilta, putoavilta oksilta, tammenterhoilta, rakeilta sekä petoeläinten hyökkäyksiltä. Naisilla lakki on monesti harmahatava tai rusertava. Tontut ovat hyvin pieniä, pituudeltaan täysikasvuosina noin puolet Joulupukin parran pituudesta. Täysikasvuinen urostonttu painaa 300g, kun taas naarastonttu noin 250-275g.
Urostontuilla kasvaa parta kovin voimakkaasti lähes koko heidän elämänsä ajan. Yli 350-vuotiailla naisilla voi ilmetä myös hieman parrankasvua. Tonttujen vaatetus, erityisesti naisten, on väritykseltään kovin arkisen harmahtava. Väri suojaa luonnossa liikkuvaa tonttua ylimääräisiltä ihmisten katseilta sekä petolinnuilta ja muilta petoeläimiltä, kuten näädiltä, hillereiltä, kärpiltä, kissoilta, kyykäärmeiltä ja ampiaisilta.
Kokoonsa nähden tonttu on seitsemän kertaa vahvempi kuin ihminen, ja niiden hajuaisti on erinomainen. Tontuilla on oma kielensä, jota he käyttävät kommunikointiin. Kirjoituskielenään heillä on jonkinlainen riimukirjoitus. Tontut pystyvät tiedottamaan telepaattisesti pitkienkin matkojen päähän toisilleen. Lisäksi tonttujen erikoistaitoihin kuuluu mm. sään ennustaminen sekä erinomainen suuntavaisto. Tontut tervehtivät, hyvästelevät ja toivottavat hyvät yöt hieromalla neniään vastakkain.
TONTTUJEN ELÄMÄNKAARI
Tontut syntyvät hyvin pieninä perheeseen, johon kuuluu aina isätonttu, äititonttu sekä yksi kaksoisveli/sisko, sillä tontut synnyttävät aina kaksoset.
Noin sadan vuoden ikäisinä tontut etsivät itselleen puolison, jonka kanssa menevät naimisiin morsiamen syntymäpäiväpuun alla keskiyöllä, aina täysikuun aikaan. Pulskat tonttuneidot ovat suosituimpia. Häämatkalle tontut ratsastavat jollain vaeltavalla eläimellä, kuten villihanhella, joutsenella tai kurjella. Seuraavaksi avioparille syntyy aivan luonnollisella tavalla, kuten ihmisillekkin, lapsia. Tosin vain yhdet kaksoset, jotka eivät kuitenkaan ole identtiset.
Naistontut eivät juurikaan poistu taloistaan. Miehet vaeltavat pihalla pomppimassa omiaan ja tekemässä töitään.Tonttujen keskimääräinen elinikä on 400 vuotta, sillä niiden geenit ovat pysyneet hyvin puhtaina. Lisäksi heillä on terveet elämäntavat: paljon liikuntaa, ei liikaa syömistä eikä suuria sydäntä särkeviä murheita. Tonttujen paheisiin kuuluvat kuitenkin piipun poltto ja runsas alkoholin käyttö. Tontut eivät myöskään sairastele, joten jos pedot eivät tonttuja tapa, kuolevat ne vanhuuteen.
Tontun elämä päättyy tavallisimmin ensin muistinmenetykseen, jonka jälkeen seuraa vaellushaluisuus. Jonain kauniina tonttumies lähtee sitten vaimonsa kanssa valetamaan kuoleman vuoristoon, jonne ne sitten menehtyvät onnellisina, elleivät petoeläimet niitä syö tällä viimeisellä matkalla.
TONTUT JA IHMISET
Erityisesti Ranskassa puutarhatonttujen puolesta toimii Puutarhatonttujen vapautusrintama. Liikeen toimintaperiaatteena on näpistellä puutarhatonttuja joka paikasta. Varastettu tonttu viedään metsään, jossa se saa vapauden. Paikkaan, josta tonttu on otettu, jätetään tontun tilalle lappu: Liberté, égalité, fraternité, joka on suomeksi vapaus, veljeys, tasa-arvo. Liike perustettiin 1996 Ranskassa, Alençonissa Ornessa. Tätä toimintaa on harjoitettu myös muissa maissa. Uusi-Rauma-lehti kertoo Kauhajoelta löytyneen keväällä 2009 autiotalosta 71 puutarhatonttuja. Poliisi uskoo tempauksen olevan kyseisen liikkeen toimintaa.
Loppujen lopuksihan tonttu onkin vain vanha satuhahmo. Tämän tarinan juuret juontuvat jo monien, monien kymmenien vuosien takaa. Kyseessä oleva suurin lähteeni, Wil Huygenin ja Rien Poortvlietin Suuri Tonttukirjakin lienee vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Se on koonnut yhteen monet eri versiot yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi siitä, millaisia tontut olisivat, jos ne vain olisivat olemassa.
Vaikka tonttuja ei oikeasti olekaan olemassa, ei kukaan kiellä ketään uskomasta niihin. Uskovathan ihmiset moniin muihinkin myytteihin ja satuihin.
Lisäksi lähteinä toiminut:
www.santaclaus.fi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Puutarhatonttujen_vapautusrintama
|
Toimittaja(t): M.K.
Luotu: 13.12.2011 12:30
Muokattu: 27.12.2011 22:00
|