Keimo astui sisään pirttiinsä ja loi katsauksen ympärilleen. Hänen vaimonsa Lena istui penkillä ja näperteli jonkin esineen kanssa; taisi punoa koria. Keimo huokaisi syvään ja alkoi kertoa Lenalle: "Nyt se Liisakin sitten otti ja kuoli, jokin kulkutauti kaatoi... On se vaan sääli että minä olen nyt ainoa meidän suvun jatkaja." Keimon veli Atte oli kuollut jo pienenä pitkään jatkuneen kuumetaudin seurauksena. Keimon isä Mikael oli kuollut taistellessaan Saksassa kymmenisen vuotta sitten. Hänen äitinsä Augustiina taas oli kuollut vuosi sitten sairastelun jälkeen, ilmeisesti vanhuuttaan. "Eikä ne meidänkään lapset, jos sellaisia joskus siunaantuu, tule edes näkemään isovanhempiaan" manasi Lena.
Jopa Keimon ja Lenan pirttiin saakka olivat kantautuneet uutiset ruotsinmaalta. Kuningas oli kuulemma nykyään täysin vailla valtaa ja aateliset määräsivät kaikesta. Keimoa tämä ei miellyttänyt: "On se vaan ihmeellistä että täytyy kuninkaaltakin valta viedä. Eihän meillä ole nyt edes kunnon hallitsijaa! Kyllä se vaan niin on että suurmies täytyy johtajana olla eikä mikään pröystäilevä joukkio tyhjäntoimittajia!" Lena vähän rauhoitteli Keimoa: "Noh noh, eipä se meidän asioita mitenkään muuta. Samanlaisena jatkuu meno vuodesta toiseen."
Samaan aikaan, mutta kaukana Keimon ja Lenan pirtiltä, katseli Augusti, Augustiinan veli, ikkunasta ulos. Hänen vaimonsa Elina makasi sängyllä sairaana ja voihki välillä hyvin heikolla äänellä. He olivat molemmat vanhoja eivätkä juuri jaksaneet hoitaa maatilaansa. Heidän oli ollut pakko myydä suuri osa maistaan naapurille henkensä pitimiksi. Heille ei ollut koskaan siunaantunut lapsia, jotka olisivat voineet pitää huolen heistä nyt. Augusti ajatteli mielessään tulevaisuutta, joka vaikutti synkältä. Elina alkoi yskiä, mutta hänen voimansa olivat ehtyneet ja yskiminen muuttui kakomiseksi ja hengen haukkomiseksi. Augusti riensi auttamaan Elinaa ja nosti hänet istumaan. "Minä en taida enää kauaa jaksaa" sanoi Elina kun oli lopettanut yskimisen. Augusti miltei itki, sillä hän tiesi Elinan puhuvan totta. Elina alkoi yskiä uudelleen, mutta se loppui jälleen hyvin nopeasti. Augusti katsoi vaimoaan silmiin. Elina veti viimeisen henkäyksensä. Augusti oli yksin.
|
Toimittaja(t): Teemu Pääkkönen
Muokattu: 18.3.2003 18:09
