Nii... Poeekien äiteellä Marjatalla oli ikävä kyllä lyhyt elämän korsi... Hää nimittäen nukkui poes pari vuatta poeekien syntymän jälkehe. Myähemmin poeekien tajuttua olevansa orpoja, he osasivat surra.
Matti ja Teppo oli sitte oikein aikamiespoikia ja heidän ajatukset muuttuivat tuon vanhan tilan suhteen... Kahtokkaapa, ku Matti tuli uskoon iliman mittään suurempii mutinoita... Se vaa yks päivä tokas, et: "Mitenköhä isillä ja äiteellä mahtaa aika kulukoo siä Herran luona..." Nii, et sen pitempii puheita Matti otti hevooset, valjasti ne ja lähti puisilla kärryillään körötteleen kohti kylän ainuata kirkoa papin puhheille. Ja siitä lähtien Matti on ns. "saarnanna puhtaasti" kyläläesille Jumalan sannaa, kute Västeråsin valtiopäevillä päätettihin. Tietenki Matti on hyöryntäny tuan Suomen kirjakielen isän Mikael Agricolan suomentammii kirjoja ja opettamalla kylän nuarille aapista.
No entäs velipoeeka Teppo sitte... Häällähän oli aevan toeset ajaatukset... Teppo astu armeijan leipiin ja hänet siirrettiin palkkajoukkoihi, jotka vuaren 1544 valtiopäevillä päätettii oleevan vankka armeijan runko. Teppo juaksi päevät pitkät mettäsä huutaen "LAUKAUS, LAUKAUS" ja pari "SARJAA" piälle tietenki. Kaekista harmillisinta oli, ku velipoijjaat ei nähnynnä toisiaan pitkiin aikoihin. No odorotukset kuitenki palkittihin, ku Teppo pääsi joksihin päiviks lomille tapaamahan velipoeekaa ja muisteleen lapsuuden iloosii ja vähä vähemmä ilosii juttuja heidän vanhalle tilalleen...
|
Toimittaja(t): Arto Kontturi
Muokattu: 11.3.2003 08:54
